Pakkasaamun pyrähdyksellä ulkona mielihyvä on käsinkosketeltavaa. Miten erilaiseksi kaikki muuttuu kevyen jään kosketuksesta. Ruma ryteikkö on yhtäkkiä kaunis. Nuorena en välittänyt uhtään tällaisista väreistä, hennosta harmaan, ruskean ja valkoisen vaihtelusta. Nyt se antaa suurta mielihyvää.
Lähilampi on oikeastaan lahti. Se nousee pikkuhiljaa ja on hyvää vauhtia kasvamassa umpeen. Mainio lintulahti monen mielestä, mutta ruma ryteikkö myös. Pakkanen huurruttaa senkin suloiseksi! Laitoin pari kuvaa vähän suurempana myös tänne.
Leikkipuistossa on kylmänä aamuna vielä hiljaista. Täällä meidänkin lapset viihtyivät viime vuosisadalla. Kohta suuntaan tästä vapaaviikon kunniaksi luottohierojalleni muutaman korttelin päähän.
Asuinalueet kasvavat ja muuttuvat, mikä on ihanaa. Näin palvelutarjonta ja muu ympäristö pysyy kunnossa eikä rapistu. Tämä on siis toive, tämäkin kaupunginosa on aikojen kuluessa rapistunut ihan kiitettävästi, vaikka uutta on tullut koko ajan ympärille. Jyväskylässä pienen keskustan ympärille on rakennettu 70-luvulla satelliittikaupunginosia metsän ja peltojen keskelle, ja nyt ne vähitellen kasvavat kiinni yhtenäiseksi kaupungiksi.
Kiva ja myönteinen asia, joo, mutta helvetillinen meteli huonouniselle kesäaikaan. Lomallakin tienrakentamisen ääni on kaikunut kaksi kesää aamukuudesta iltakuuteen avonaisista ikkunoista. Urakoiden pilkkominen pienille yrittäjille on johtanut myös siihen, että työtä tehdään kaikkina aikoina ja kaikkina päivinä, näin oletan.
