Ylevän näköinen julkisivu.
Rauhallinen ja harmaa sunnuntaiaamu. Saa rauhassa laahustaa yöpaidassa ja villasukissa, ei tietoakaan kiireestä, joka vielä eilen piti otteessaan. Lauantaille kasaantuu työviikkojen jälkeen niin paljon juoksevien asiotten hoitoa, että sekin jo väsyttää. Ehdin optikkoliikkeisiin vasta kahdelta, jolloin ne alkoivat jo sulkea. Tiistaina saatan ehtiä käymään ennen sulkemisaikaa ja seuraavan kerran seuraavana tiistaina.
Nuoriso- ja kulttuuriasiainkeskus NUKUn talossa oli ennen poliisilaitos -varsin vaikuttava rakennus siihen tarkoitukseen. Vielä aikaisemmin talo on toiminut kaupungintalona.
Kaipaan tällaisia villasukkapäiviä. Viikon kun jaksan vielä töissä, alkaa taas kahden viikon vapaa, silloin en jonakin päivänä kyllä nouse sängystä ollenkaan. No, nyt laitoin aamulla lehdenluvun lomassa paahtopaistin uuniin. Puolet nuorisosta tulee syömään ja teen vanhanaikaisesti valkosipuliperunoita, uunitomaatteja ja sokeriherneitä lihan seuraksi. Alkupalana voisi olla sienileipäset salaatin kanssa ja jälkiruokana dippaamme hedelmiä tummaan rommisuklaaseen. Pyhänä ei kaloreita lasketa.
Maria Silfvan oli 1802 syntynyt näytelijä, jonka mies omisti nykyisen kaupungintalon paikalla olleen teatterin ja ravintolan. Talo on myöhemmin palanut. mutta uusi rakennus tehtiin sen paikalle. Maria Silfvan oli alunperin turkulainen ja tunnettu koko maassa. Pari vuotta sitten kävin katsomassa nykyisessä kaupungintalossa, joka siis ennen oli teatteri, mielenkiintoisen näytelmän Maria Silfvanista.
Oulun kaupungintalon takapuoli. Ei tullut tällä reissulla käytyä toisella puolella. Tässä käytiin teatterissa, kun olin lapsi. Isäni oli nuorena töissä Kalevassa ja työntekijöiden lapsille tarjottiin täällä joka joulu pikkujoulunäytelmä. Nykyaikaisissa teattereissa ei mielestäni ole samaa magiikkaa kuin näissä vanhoissa keisarivallan aikaan rakennetuissa, kuten Kansallisteatterissa.
Kirkkotorin koulu, jota isoisäni on käynyt. Sittemmin se on toiminut apukouluna ja sen jälkeen siinä oli nuoruuteni riemastuttava Rattorilupi.
Pari-kolme tuntia vierähti taas kuin siivillä. Valkosipulipotut paistuvat hitaasti uunissa, Katie Melua laulaa hiljaa Lilac Wine (tässä Nina Simonen alkuperäinen) ja Closest Thing To Crazy, sisko soitti ja oli ihana puhua. Mies lähti lenkille yksin, kun oli vaatteet päällä odotellut tunnin...
Hyvää ja levollista sunnuntaipäivää kaikille!
Pari-kolme tuntia vierähti taas kuin siivillä. Valkosipulipotut paistuvat hitaasti uunissa, Katie Melua laulaa hiljaa Lilac Wine (tässä Nina Simonen alkuperäinen) ja Closest Thing To Crazy, sisko soitti ja oli ihana puhua. Mies lähti lenkille yksin, kun oli vaatteet päällä odotellut tunnin...
Hyvää ja levollista sunnuntaipäivää kaikille!
