Omenapuun alla on nyt vähän kiireitä eikä ehdi millään tarpeeksi lukemaan ja kirjoittamaan koneen äärelle. Lokakuun pimeä ikäänkuin puristaa ajan tiiviimmäksi ja sitä tuntuu olevan illalla vain puolet siitä mitä kesällä. Miten siinä kapeassa rakosessa ehtii tehdä kaiken, mitä pitää ja vielä vähemmän, mitä haluaa!
Tekee tosiaan mieli kääriytyä viltteihin sohvannurkkaan lukemaan pienen lampun ja takkatulen valossa ja odottamaan kevään tuloa. Tai ainakin nukkua enemmän, aikaisemmin, pitempään. Tänään sentään on käyty illalla kierros ulkona tuulen tempoillessa sateenvarjoa. Ilma on lämmintä ja helppoa hengittää. Ja taas veri kiertää!
Hyvää viikkoa kaikille!
Hyvää viikkoa kaikille!
