Pidän sumuisista syysaamuista. Pikkutyttönä, kun koulut alkoivat vasta syyskuussa ja sinne mentiin vekkihameessa ja polvisukissa, nousi kerran mereltä kerran niin sankka aamusumu, että en nähnyt edes Merikosken kupeessa olevan koulun aitaa. Oli melko unenomainen fiilis etsiä kouluaan! Vähän samanlainen kuin silloin, kun pimeänä syysiltana tuli sähkökatkos ja jouduin menemään tätini luo lähes käsikopelolla.
Tänä aamuna hyppäsin pyörän selkään jo kahdeksan jälkeen, kun mieskin lähti metsävaellukselle työn puolesta.
Ajelin läheisen Tuomiojärven rantaan. Järvellä oli jo muutama reipas soutelija aamusumussa. Cool!
Muistatteko vielä, miten paljon ennen oli elämää uimarannoilla?
Kioski oli auki, nuorisoa notkui tiskillä, musiikki soi, ihmisiä oli paljon.
Nykyisin on kesällä niin paljon muutakin tekemistä.
Täällä kai ennen oli pukukopit ja rantavahtien toimisto. Rantavahdeista voimme enää vain uneksia.
Kai tää on kivaa?
Kuvasarja näyttää iloisemmalta kuin ajattelin. On nimittäin masentavaa nähdä, mihin kuntoon hyvä uimaranta on ajettu. Tässä on hyvä ja matala hiekkaranta ja ihana paikka pienten vesileikeille. Tänne suunnistimme ennen lasten kanssa uimaan. Liekö tarkoitus lopettaa toiminta kokonaan ja rakentaa tämäkin alue, kuten on tehty viereiselle leirintäalueelle?
Ihan tämän rannan lähellä on kaupungin paras uimaranta upeine nurmikenttineen, se sentään on hoidettu paremmin. Monen järven kaupungissa rantoja on paljon (käymme itsekin viidellä eri rannalla), ehkä niitä ei siksi kaikkia hoideta. Surullinen näky silti.
