Kattokaa nyt tätä ihanaa väriä! Löysin pari viikkoa sitten tasan kaksi keltahelttavahakasta, pieniä, suloisenvärisiä ja hyviä sieniä, jotka valkolakkisina jäävät yleensä omilla rinteilläni odottamaan MINUA. Niitä alkaa yleensä olla vasta myöhemmin syyskuussa, mutta nyt hallat ja nämä sateet ovat sotkeneet tilannetta niin, että ei taida tullakaan syksyn satoja. Mies löysi tosin eilen kourallisen suppilovahveroita nopealla iltalenkillään märkään lähimetsään. Kun tarkkaan ajattelen, enemmän kuin sieniä, kaipaan metsässä kulkemista, jonka sade lopetti.

  

Näitten on pakko olla herkkusieniä. Tämä eksoottinen kolmikko löytyi pihakuusen vierestä lähes hiekalla kasvamassa. Niitä en uskaltaisi syödä, siksi että en tunne varmasti, ja siksi, että tietääkseni imevät kuin sieni ainakin kadmiumia ja muita liikenteen myrkkyjä.

Ulkona sataa ja tuulee kuten ainakin syksyllä. Iloitsen vapaasta viikosta.  Suloista maanantaita kaikille!