Vasta aterian, päiväunien ja pienen blogikierroksen jälkeen jaksoin vääntyä puolen tunnin sauvakävelylle ja nyt veri kiertää taas päässäkin. Kännykällä tien varrelta napatussa kuvassa mollottaa tuolla takana täysikuu. Se saattaa hiukan selittää, miksi yöllä ei nukuta.
Kyllä on pimeää! Alkoiko se vasta tällä viikolla, kun minä menin töihin? Kuudelta aamullakin on pimeää ja voin vaikka vannoa, että viime viikolla ei kahdeksalta illalla ollut vielä näin pimeää. Mutta myös lämmintä! Pieni tuulenvire tuntui hyväilevän lämpimältä iholla tietä eteenpäin puuskuttaessa.
Töissä pääni tuntuu sumealta, kuin olisi täynnä puuroa. Avaan ikkunan aina kun voin. Päätä särkee hieman. Iltapäivällä viimeistään ääneni sortuu, eikä kyse ole tunnekuohuista. Opiskelija kertoi ihan samantyyppisistä tuntemuksista. Ja nyt alkaa pelottaa. Rakennuksessa on tehty homekorjauksia jo kahdesti. Meidän siipemme on kolme vuotta vanha, viihtyisä ja kauniisti sisustettu. En halua siirtyä muualle. Kaksi entistä kurssikaveriani kertoi sairastuneensa työpaikan homeiden takia. Toinen vaihtoi kokonaan muihin hommiin ja toinen tekee etätöitä kotona työnantajansa laskuun. Kotona en minäkään huomaa mitään erityistä.
Enkä malttanut olla vilkaisematta blogeja töissäkään. Sanottakoon sitä vaikka tupakkatauoksi, vai mitä? (Ei siellä muutkaan kyllä tupakalla käy, mutta kai niilläkin on omat paheensa?) Joka tapauksessa Omenapuun alla näytti taas kauhealta IE:lla. Tekstit hävisivät reunojen alle vanhempia kirjoituksia katsellessa eikä siihen auttanut edes näytön resoluution muuttaminen. On siis sanottava vain, että IE sucks, vaihdetaan Firefoxiin! Se on muutenkin kätevämpi, kuten täälläkin todistellaan. Töissä sitä ei tietenkään voi tehdä.
Loppuillaksi matkaan kuitenkin taas Fraserin harjulle Jamien ja Clairen luo, siellä nimittäin aion iltani viettää jouluun asti. Kun ostin englanninkielisen version heti sen ilmestyttyä, luin ensimmäiseksi viimeiset sivut. En voinut kestää jännitystä ja ajatusta sarjan loppumisesta. Sitten saatoin rauhallisin mielin jatkaa hidasta lukunautintoa. Nyt saan palata sinne vielä suomennoksen mukana.
Kyllä on pimeää! Alkoiko se vasta tällä viikolla, kun minä menin töihin? Kuudelta aamullakin on pimeää ja voin vaikka vannoa, että viime viikolla ei kahdeksalta illalla ollut vielä näin pimeää. Mutta myös lämmintä! Pieni tuulenvire tuntui hyväilevän lämpimältä iholla tietä eteenpäin puuskuttaessa.
Töissä pääni tuntuu sumealta, kuin olisi täynnä puuroa. Avaan ikkunan aina kun voin. Päätä särkee hieman. Iltapäivällä viimeistään ääneni sortuu, eikä kyse ole tunnekuohuista. Opiskelija kertoi ihan samantyyppisistä tuntemuksista. Ja nyt alkaa pelottaa. Rakennuksessa on tehty homekorjauksia jo kahdesti. Meidän siipemme on kolme vuotta vanha, viihtyisä ja kauniisti sisustettu. En halua siirtyä muualle. Kaksi entistä kurssikaveriani kertoi sairastuneensa työpaikan homeiden takia. Toinen vaihtoi kokonaan muihin hommiin ja toinen tekee etätöitä kotona työnantajansa laskuun. Kotona en minäkään huomaa mitään erityistä.
Enkä malttanut olla vilkaisematta blogeja töissäkään. Sanottakoon sitä vaikka tupakkatauoksi, vai mitä? (Ei siellä muutkaan kyllä tupakalla käy, mutta kai niilläkin on omat paheensa?) Joka tapauksessa Omenapuun alla näytti taas kauhealta IE:lla. Tekstit hävisivät reunojen alle vanhempia kirjoituksia katsellessa eikä siihen auttanut edes näytön resoluution muuttaminen. On siis sanottava vain, että IE sucks, vaihdetaan Firefoxiin! Se on muutenkin kätevämpi, kuten täälläkin todistellaan. Töissä sitä ei tietenkään voi tehdä.
Loppuillaksi matkaan kuitenkin taas Fraserin harjulle Jamien ja Clairen luo, siellä nimittäin aion iltani viettää jouluun asti. Kun ostin englanninkielisen version heti sen ilmestyttyä, luin ensimmäiseksi viimeiset sivut. En voinut kestää jännitystä ja ajatusta sarjan loppumisesta. Sitten saatoin rauhallisin mielin jatkaa hidasta lukunautintoa. Nyt saan palata sinne vielä suomennoksen mukana.
