Nappasin kuvan kaikkien miesten idolista kummipoikani ovesta. Hän ei tosin itse taida oppia noudattaa, kun rippikouluikäisenä on halunnut opiskella japania tai kuultuaan jonkun mielenkiintoisen musiikin päättää vain opetella soittamaan sen ja onnistuu!

Työpäivä takana. Ei oikein uni maistunut ennen sitä, valvoskelin edeltävän yön, mikä ei kuulosta hyvältä. Kivaa siellä taas silti on, parasta tietysti se, että taitava opiskelijani on vielä kaksi viikkoa paikalla ja voi tehdä omatoimisesti aika paljon. Olen jaksavampi ja innostuneempi ohjaaja nyt puolipäivätyössä kuin muuten viime vuosina. On myös hyvä aina välillä huomata, miten paljon osaa ja miten paljon merkitystä ns. hiljaisella tiedolla on työelämässä.

Työn puolittajani on parikymmentä vuotta nuorempi ja alalla melko kokematon. Mutta olen huomannut, miten taitavasti hän osaa hoitaa asiat ja asiakkaat, luotan hänen kykyihinsä täysin. En koskaan mieti hänen selviämistään tai tarkasta hänen tekemisiään. Opiskelijan kautta kuitenkin huomaan kokemuksen tuoman eron, miten asioita tulkitsee ja peilaa ihan eri tavoin ja miten pystyy rauhoittamaan asiakasta omalla varmuudella.

Tässä siis yritän  nostaa omaa häntääni, että viitsin mennä huomennakin töihin.