Joka aamu seuraan ikkunasta, miltä vaahtera tänään näyttää. Sen väri vaihtuu yhtä kiehtovasti joka syksy, vuosi vuodelta aina vaan korkeammalla. Ihan vasta sen punainen latvus tuntui näkyvän tuossa vähän silmien yläpuolella, mutta nyt ihmeen korkealla ylhäällä. Muutin taloon kuitenkin ensimmäisen kerran jo 18-vuotiaana.
Kyllä on viikko kulunut nopeasti! Muistikuvani ovat vain hämäriä välähdyksiä sieltä täältä, tavalliseen tapaan pää on ihan sumuinen. Vapailta töihin palatessa kesti hetken päästä takaisin kartalle, hahmottaa muutokset ja uudet asiat, kahlata läpi sähköposti ja ottaa selvää, mitä asiakkaille kuuluu. Samaan aikaan aloitti loppuharjoittelunsa uusi opiskelija, jonka kanssa on käyty läpi asioita. Onneksi sattui taas hyvin motivoitunut, fiksu ja osaava tapaus, kuten useimmat muutkin. Näin ollen hän on saanut tehdä enimmät työni jo melko itsenäisesti.
Jotenkin siinä kävi niin, että tunsin viikon jälkeen itseni Metusalemiksi, vanhaksi, vanhaksi ja hirveän kokeneeksi ja osaavaksi. Roolini oli ohjata ja opettaa ja tiesin mitä teen.
Kaikki tämä sekava mieli ja tunteiden voimakkuus johtuu tietysti taas siitä, että töihin joutuessani menen ylikierroksille. Onneksi eilen alkoi jooga, jossa sai maata puolitoista tuntia silmät kiinni ja kokeneen opettajan rauhallisen äänen ohjaamana tehdä liikkeitä hengityksen mukaan. Loppurentoutus alkoi sanoilla: "Keskity oikean jalan isovarpaaseen..." Se alkoi naurattaa, mutta samantien levisi rentoutuksen edetessä lämpö ja painontunne kaikkialle. Lopuksi tunsin saaneeni kokovartalopuudutuksen.
Kaikki tämä sekava mieli ja tunteiden voimakkuus johtuu tietysti taas siitä, että töihin joutuessani menen ylikierroksille. Onneksi eilen alkoi jooga, jossa sai maata puolitoista tuntia silmät kiinni ja kokeneen opettajan rauhallisen äänen ohjaamana tehdä liikkeitä hengityksen mukaan. Loppurentoutus alkoi sanoilla: "Keskity oikean jalan isovarpaaseen..." Se alkoi naurattaa, mutta samantien levisi rentoutuksen edetessä lämpö ja painontunne kaikkialle. Lopuksi tunsin saaneeni kokovartalopuudutuksen.
Perjantai-iltaa vietän rauhallisesti kotona, vaihteeksi yksin. Leonard Cohenin Hallelujah on minusta hurmaavan ihana kappale. Nuorempi Miniä soitti minulle vasta uuden version siitä, kymmenen vuotta sitten kuolleen nuoren laulajan Jeff Buckleyn tekemän, joka on aivan yllättävän herkkä, raikas ja erilainen. Kuuntelepa!
Kopioin kaikki musiikkitiedostoni Winampin soittolistalle ja annan sieltä tulla randomilla mitä tahansa, joten koko ajan saa yllättyä iloisesti: Emma Salokoskea, Ike & Tina Turneria, Beastie Boysia, Norah Jonesia, Creamia, Eric Burdonia, Kanye Westiä, ja tietysti Jimi Hendrixin All Along the Watchtower.
Ihanaa perjantaita toivotan kaikille muillekin!
Kopioin kaikki musiikkitiedostoni Winampin soittolistalle ja annan sieltä tulla randomilla mitä tahansa, joten koko ajan saa yllättyä iloisesti: Emma Salokoskea, Ike & Tina Turneria, Beastie Boysia, Norah Jonesia, Creamia, Eric Burdonia, Kanye Westiä, ja tietysti Jimi Hendrixin All Along the Watchtower.
Ihanaa perjantaita toivotan kaikille muillekin!
