Vanha ystäväni peikonlehti asuu pesukoneen päällä.
Omituisen hiljainen ja pysähtynyt aamu. Tiedän että se tekee hyvää kaiken touhotuksen jälkeen, silti hiljaisuus tuntuu oudolta. Puoliltapäivin vielä yöpuvussa ja villasukissa hissuttelu on hunajaa sielulle. Hunajasta puheenollen, luin uudesta Sara-lehdestä sellaista vihreän ja valkoisen teen ylistystä, että hankin heti taas kumpaakin ja olen nauttinut hunajateetä jopa aamukahvin ohittaen. Päivällä kuppi tummapaahtoista kahvia on ihana välttämättömyys, mutta muuten pärjään ilman.
Unelmapäiväkahvi olisi tietysti tällainen.
Illalla Lostia katsoessa taas pelotti (en kestä yhtään jännitystä), joten hain jättipallon ja aloin jumpata reisilihaksia pomppimalla tv:n ääressä. Hetken kuluttua hain käsipainot lisäksi. Sen jälkeen pompin kutoen ja lankaa kerien ja pysyin edelleen juonessa mukana. Tässä vaiheessa aloin jo itsekin nauraa: on aivan tyypillistä, että yritän käyttää ajan mahdollisimman tarkkaan hyödyksi tekemällä ainakin kahta-kolmea asiaa yhtä aikaa. Stressivapaa mieheni loikoi rauhallisesti sohvalla katsomassa ohjelmaa. Hän tekee aina vaan yhtä asiaa kerrallaan alusta loppuun ennen kuin häneen saa edes kontaktia, mikä tietysti raivostuttaa minua, jolla on kaikki langat käsissä.
Rauhallinen aamusumu on sentään viime syksyltä, nyt on vielä lehti puissa.
Nyt annos eilistä poropastaa ja tomaatti, sitten voisin ajella pyörällä lähimmän järven ympäri, mistä kertyy matkaa 13 km, kuten aamun lehti ilmoitti. Ehkä tästä tulee sittenkin hyvä päivä.
Otsikko tulee winampilta juuri soivasta kappaleesta As We Sleep, jonka ovat tehneet Lou Reed, Laurie Anderson ja Brian Eno (ei löydy youtubelta). Laurie Anderson on muuten mielenkiintoinen ja monipuolinen muusikko ja performanssitaiteilija, olen nähnyt yhden hänen elokuvansakin. Hän muistuttaa toista idoliani Talking Headsien David Byrneä, jonka älykkäitten silmien taakse tekisi joskus mieli kurkistaa.
Toivotan sinullekin Hyvää päivää!
***
edit. klo 16.15
Onnittelin itseäni hyvästä teosta, kun kiersin sen järven pyörällä reilussa tunnissa. Täällä on niin mäkistä, että ylämäet on selvästi pitempiä kuin alamäet. Olin koko ajan hengästynyt ja -huh, se teki hyvää. Jalat polkisivat kyllä vaikka Tornioon, mutta kädet ja niska jännittyvät.
Tämän jälkeen sopikin tehdä Iineksen blogista ja Ilta-Sanomista löytyneen Elämä pelissä -testi, josta saa melko luotettavan tuntuisen kyselyn jälkeen tietää elinikäennusteensa. Ilmoitin toiveekseni 87 vuotta ja sain ennusteeksi 87 v 3 kk. Erilaisia elämäntapamuutoksia tekemällä (laihdutus, lisää lisää liikuntaa) saisin lisää puoli vuotta. No ei viitsi!
Unelmapäiväkahvi olisi tietysti tällainen.Illalla Lostia katsoessa taas pelotti (en kestä yhtään jännitystä), joten hain jättipallon ja aloin jumpata reisilihaksia pomppimalla tv:n ääressä. Hetken kuluttua hain käsipainot lisäksi. Sen jälkeen pompin kutoen ja lankaa kerien ja pysyin edelleen juonessa mukana. Tässä vaiheessa aloin jo itsekin nauraa: on aivan tyypillistä, että yritän käyttää ajan mahdollisimman tarkkaan hyödyksi tekemällä ainakin kahta-kolmea asiaa yhtä aikaa. Stressivapaa mieheni loikoi rauhallisesti sohvalla katsomassa ohjelmaa. Hän tekee aina vaan yhtä asiaa kerrallaan alusta loppuun ennen kuin häneen saa edes kontaktia, mikä tietysti raivostuttaa minua, jolla on kaikki langat käsissä.
Rauhallinen aamusumu on sentään viime syksyltä, nyt on vielä lehti puissa.
Nyt annos eilistä poropastaa ja tomaatti, sitten voisin ajella pyörällä lähimmän järven ympäri, mistä kertyy matkaa 13 km, kuten aamun lehti ilmoitti. Ehkä tästä tulee sittenkin hyvä päivä.
Otsikko tulee winampilta juuri soivasta kappaleesta As We Sleep, jonka ovat tehneet Lou Reed, Laurie Anderson ja Brian Eno (ei löydy youtubelta). Laurie Anderson on muuten mielenkiintoinen ja monipuolinen muusikko ja performanssitaiteilija, olen nähnyt yhden hänen elokuvansakin. Hän muistuttaa toista idoliani Talking Headsien David Byrneä, jonka älykkäitten silmien taakse tekisi joskus mieli kurkistaa.
Toivotan sinullekin Hyvää päivää!
***
edit. klo 16.15
Onnittelin itseäni hyvästä teosta, kun kiersin sen järven pyörällä reilussa tunnissa. Täällä on niin mäkistä, että ylämäet on selvästi pitempiä kuin alamäet. Olin koko ajan hengästynyt ja -huh, se teki hyvää. Jalat polkisivat kyllä vaikka Tornioon, mutta kädet ja niska jännittyvät.
Tämän jälkeen sopikin tehdä Iineksen blogista ja Ilta-Sanomista löytyneen Elämä pelissä -testi, josta saa melko luotettavan tuntuisen kyselyn jälkeen tietää elinikäennusteensa. Ilmoitin toiveekseni 87 vuotta ja sain ennusteeksi 87 v 3 kk. Erilaisia elämäntapamuutoksia tekemällä (laihdutus, lisää lisää liikuntaa) saisin lisää puoli vuotta. No ei viitsi!
