Valokuvien äärellä koen tunteita, joita en muuten kykene enää tavoittamaan. Kuvaa katsoessa sisällä alkaa elää joku toinen todellisuus, muistan yhtäkkiä tunnelman menneisyydestä, usein nuoruudesta, onnen välähdyksen tai pakahduttavan tunteen siitä, kun on tuntenut olevansa osa maailmaa.

Oletteko muut Oulunfanit  nähneet uusimpi kuvia Ouluphotos-sivulla? Ne hienonhienot yönäkymät herättävät nuoruuteni henkiin! Saan selvän tuntuman siihen, miltä tuntui teini-ikäisenä kävellä talvella alkuillasta valaistuja siltoja pitkin kaupunkiin parhaan ystävättären kanssa jouluostoksille ja levykauppaan, tai illaksi diskoon Tetralle ja iän karttuessa Rattoriin.  Muistan miltä tuntui olla neljätoistavuotias minä. Minkälaisen perheen, suvun ja koulukaveripiirin keskellä elin, mistä olin kiinnostunut ja ennenkaikkea  miltä tuntui.

Siinä se taiteen tehtävä on: saattaa ihminen kosketuksiin oman itsensä ja tunteidensa kanssa. Joku teos kolahtaa johonkin merkitykselliseen menneisyydessä, joka herää hetkeksi taas eläväksi, vaikka ei välttämättä enää itse tiedä mitä se tarkkaan ottaen on.