Kävin pyöräilemässä lähistön vanhoilla omakotialueilla, joilla ei juuri muuten tule liikuttua. Kaiken muun ihailun lisäksi huomasin punertavia omenoita puissa. Teki mieli pysähtyä kuvaamaan niitä aidan takaa, mutta joka pihalla oli ihmisiä, ihana hellepäivä kun oli.
En muistanut nähneeni yhtään omenaa oman pihan puussa, joten kotiin palattua piti katsella sitä vähän tarkemmin.
En muistanut nähneeni yhtään omenaa oman pihan puussa, joten kotiin palattua piti katsella sitä vähän tarkemmin.
Oli siellä sentään jotakin. Kevään runsaan kukkimisen jälkeen sen olisi kuvitellut olevan täynnäkin omenoita.
Hieman rupista sakkia ja täysin syömäkelvotonta, maistaja sylkäisee kyllä äkkiä suunsa tyhjäksi. Ihan oikean omenan kokoisia ne silti ovat. Hyvä puu, iso ja komea se silti on.
