Töissä ei tapahdu mitään erikoista ja muu elämä on aikalailla olematonta. Liian vähän unta, ei lainkaan liikuntaa ja aivan liian paljon polkkaamista. Mitähän näille asioille voisi tehdä?
Ulkona on tiukka tihkusade. Hiljaiselo tuntuu itse asiassa hyvältä tiivistahtisen kuntoiluviikon jälkeen. On ihana olla taas kotona oman miehen luona. Välillä aina venytetään kuminauhaa ja sitten taas singahdetaan takaisin, niinhän se parisuhde toimii vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen. Ensi viikolla tulee täyteen...29 vuotta naimisissa.
Ulkona on tiukka tihkusade. Hiljaiselo tuntuu itse asiassa hyvältä tiivistahtisen kuntoiluviikon jälkeen. On ihana olla taas kotona oman miehen luona. Välillä aina venytetään kuminauhaa ja sitten taas singahdetaan takaisin, niinhän se parisuhde toimii vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen. Ensi viikolla tulee täyteen...29 vuotta naimisissa.
Palaan kuitenkin vielä takaisin viime viikon tunnelmiin, Nallikariin Ouluun.
Lapsuuden ihanimpia kokemuksia oli päästä Nallikariin pulikoimaan matalassa merivedessä ja leikkimään rannalla. Sain nyt asua merenrannalla, kaivaa käteni hiekkaan ja uida meressä vaikka joka päivä.
Rannalla istuskelu ja maiseman seuraaminen on tosi terapeuttista, ei ole kiire mihinkään eikä kukaan kaipaa juuri nyt.
Voin kuvitella purjehtijoitten tunteita, vapautta, irti arjesta elämistä, vain meri ja taivas seurattavana. Olen päässyt purjehtimaan vain kerran teini-ikäisenä Perämerellä ja muistan vieläkin ulkomerellä olevien saarten Maakrunnin ja Ulkokrunnin tuoksun.
Taivaanrannan tarkkailu iltaisin omasta ikkunasta on elämys, nyt tiedän mistä ne (kaikki kamalat) kesämökin raanut ovat saaneet värinsä.
