Vietettyäni viikon yksin Oulussa juurrutin sydämeni uudestaan synnyinkaupunkiini. Voin sieluni silmillä nähdä ne juuret jotka nyt paljastuivat. Monta kertaa vuodessa olen siellä aina käynyt, mutta harvoin saanut olla viikkoa kerrallaan.
Olen kotoisin täältä:
Tämän puun juurella vietin aikani ennen kouluikää, kiipelypihlajani kasvoi portinpielessä. Koko kaupunginosasta ei ole juuri mitään jäljellä.
Yleensä synnyttiin täällä, vaikka minä kyllä kävin syntymässä Läänillä. Nyttemmin täällä on vain kuoltu. Kaunis rakennus kylpee aamuauringossa.
Komulta haettiin se, mitä tarvittiin. (Voi Jeesus, tämä ei kyllä kiinnosta ketään muuta kuin minua, vanhaa haahkaa. Mutta tämä on tärkeää.)
Tästä käännyttiin Mummalle. Siellä käytiin vähän väliä. Tuo on muuten yksi harvoja säilytettyjä taloja Tuirassa.
Tässä kaikki, mitä ihanasta mummolastani on jäljellä, muutama pihakoivu. Tällainen kauhea Derkkula on rakennettu entisen Tuiran tilalle, missä koko sukumme asui.
Tässä kaikki, mitä ihanasta mummolastani on jäljellä, muutama pihakoivu. Tällainen kauhea Derkkula on rakennettu entisen Tuiran tilalle, missä koko sukumme asui.
