Lomalla nukuin ihania kymmenen tunnin yöunia. Nyt töitten alettua on pitänyt tyytyä viiteen-kuuteen tuntiin. Illalla ei nukuta yhtään ennen puoltayötä, vaikka kädessä on hiukan pitkäpiimäinen kirjakin. Yöllä herään vähän väliä. Aamulla unta ei riitä enää viiden jälkeen, vaikka miten yrittäisi. Jostakin syystä lähistöllä olevalla tietyömaalla alkaa joku aamunvirkku urakoitsija saamarin rakkineensa kanssa jo viiden jälkeen jyrsiä maata, pian tulee pari kaivinkonetta lisää ja viimeistään seitsemältä sata kuorma-autoa peruutuspiipityksineen.
Työ ja kymmenet ihmiskontaktit päivän mittaan ovat sekoittaneet hiljaisuuteen vapailla rauhoittuneen pääni ja nyt tottuminen kestää aikansa. Sama tietysti koskee kaikkia muitakin ihmisiä, kukapa saisi viikolla nukkua tarpeeksi. Pitäisi vaipua uneen yhdeksältä, jolloin on vielä ilta aivan kesken! Ja nyt ei ole edes telkkarissa vielä mitään.
Tänäänkään en ehtinyt uimaan, mutta ehkä viikonloppuna. Kävely järven rannassa lämpimässä illassa oli kuitenkin virkistävä. Viikko on humahtanut nopeasti ohi, kuin sumussa. Otsalohko toimii vain puoliteholla ja sen huomaa kaikesta.
Kunhan ehdin, lähden katselemaan uusia sänkyjä. Haaveilen Tempur-patjoista tai niistä Unikulman sängyistä, joita saudiprinssikin tilasi koko suvulleen. Hyvä sen pitää ainakin olla. Ennen sitä voisin kyllä kokeilla korvatulppiakin.
P.S. Nämäkin kuvat ovat kotona kirkkaita ja teräviä, siirrossa muuttuivat surkean näköisiksi, nyyh.
Kunhan ehdin, lähden katselemaan uusia sänkyjä. Haaveilen Tempur-patjoista tai niistä Unikulman sängyistä, joita saudiprinssikin tilasi koko suvulleen. Hyvä sen pitää ainakin olla. Ennen sitä voisin kyllä kokeilla korvatulppiakin.
P.S. Nämäkin kuvat ovat kotona kirkkaita ja teräviä, siirrossa muuttuivat surkean näköisiksi, nyyh.
