Kyllä on lyylillä iloinen ja vetreä olo, kun on päivän aikana ajellut pyörällä useamman kerran  edestakaisin kaupunkiin asioille! Kosteanhelteinen auringonpaiste tai välillä kevyt pilviverho taivaalla, vilvoittava tuuli puhaltamassa eikä huolen häivää mielessä! Olisin voinut laulaa ilosta. VAPAA VIIKKO!

Tapaaminen nuorimman poikani ikäisen kampaajan kanssa oli kiva, pidän siitä tytöstä, ja lisäksi hän osaa leikata minulle sopivan vauhdikkaan tukan. Nuorenin taas ainakin 6 kk. Siellä tapasin myös nuoren isän kolmen lapsensa kanssa. Hän muisteli ryhmää, jota vedin työpaikallani kahdeksan vuotta sitten. Perheet olivat ystävystyneet niin, että olivat juuri olleet lapsineen yhdessä etelässä. Hyvä palaute työstä on harvinaista herkkua ja siksi sitäkin mukavampaa.

Satuin kulkemaan kirjakerhokaupan ohi. Piipahdin vain sisään ja päätin jo ovella, etten osta mitään, kun hyllytila on kotona loppunut jo kauan sitten. Ana Veloson Kun kahvi kukkii oli pakko saada, kun hintakin oli vain reilun kympin. Ystäväni antoi sen viime vuonna  luettavaksi ja ihastuin ikihyviksi. 

      Se kertoo kahdesta älykkäästä, eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvasta ihmisestä 1800-luvun Brasiliassa. Vitória on maa-aateliin kuuluvan kahviparonin tytär ja  León taistelee orjien vapauttamisen puolesta. Tämä tosipohjainen rakkaustarina sijoittuu poliittiseen murrokseen Brasiliassa ja vie täysin mukanaan maanosansa parhaiden kirjojen tapaan.

Toinen aleostoni oli D.H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastaja, josta tehtyä ranskalaista elokuvaa on kehuttu. Odotan kovasti sen tuloa tännekin. Kirja on klassikko, mutta eipä ole koskaan kiinnostanut, ehkä siksi että se kuulostaa liikaa englantilaisen filologian kurssikirjoilta, jotka taas eivät koskaan oikein sytyttäneet tulta parikymppiseen sieluuni. Saas nähdä nyt vanhana.

Koska Johannes Angelos on edennyt etanan vauhtia, otin eilen kevyeksi välipalaksi Elizabeth Adlerin Kesä Toscanassa: varma nakki!