Niin vaan oli tänäänkin lähdettävä toivioretkelle heti kun jaksettiin eli lähellä puoltapäivää. Kosteassa auringonpaisteessa parinkymmenen asteen hautovassa lämmössä ja sääskimyrkyn parfymoimana siis kori kädessä ja sieniveitsi valmiina lähimetsään!

770099.jpg

Ja löytyihän niitä herkkutatteja täältäkin. Harvakseen mutta kuitenkin, varsinkin kun ottaa huomioon suositun alueen, jossa käy moni muukin sienessä ja mustikassa ja loput juoksevat muuten vaan. Toivottavasti ovat kaikki nyt lomalla jossakin muualla!

770103.jpg

Tämä on söpöin ja toivottavin muoto, vasta puhjennut kivitatti, painava ja herkullinen. Rakkaan mieheni sormet ovat lähes yhtä pulleat.

770106.jpg

Vielä toukan ulottumattomissa, valkoinen, mehevä ja kova malto ja mahtava maku. Näitä lisää!

770107.jpg     770108.jpg

Tätä en tunne: haperomainen kiinteä jalka, alapuoli kirkkaan keltainen, ei helttoja (olisiko etana syönyt?). Pinnalla ehkä hometta? Kotona kahden sienikirjan avullakaan ei selvinnyt tämän sienen nimi.

Aika mukavan saaliin saimme kumpikin parissa tunnissa kerättyä: herkkutatteja, punikkitatteja, kehnäsieniä ja isohaperoita. Mäkisessä maastossa ja kosteilla poluilla sai taiteilla, ja viimeistä mäkeä ylittäessä yllätti kunnon sade, joka kasteli läpimäräksi. Siinä ei paljon kuusen alla värjöttely auttanut, mutta mikäs kesäsateesta, ihanaa oikeastaan! Sainpahan liikettä kinttuihin alamäkeen kotiin juostessa.

770175.jpg

Kotona vaatteet koneeseen ja suihkun kautta keittiöön, jossa homma jatkui : mies putsasi ja minä paistoin. Nuorisoa poikkesi käymään ja tattimuhennos paahtoleivän päällä teki hyvin kauppansa.

Tämä on aika lähellä täydellistä lomapäivää. Oma hömpän helmeni tänään on Maeve Binchyn Italian illat, jonka sain kerran ystävältä lahjaksi ja luen joka kesä uudelleen.