Mikä panee ihmisen heräämään kello 5.20 lauantaiaamuna, kun on ollut jo kaksi viikkoa lomallakin! Syyksi ei riitä koulujen kevätjuhlapäivä, kun mies menee kevätjuhlaan työnsä puolesta eikä ole yksiäkään lakkiaisia tiedossa. Ranskalainen solmukekin on väännetty harvoin pukua käyttävälle miehelle jo illalla valmiiksi. –Voin muuten oppia tekemään sen ilman ohjetta siihen mennessä, kun hän jää eläkkeelle…


Iltaisin olen kahlannut puoleenyöhön asti Kyllikki Villan kiiteltyä, vuoden  2004 matkakirjaksikin valittua Vanhan rouvan lokikirjaa.                                                                                                         

                                                                                        lokikirja.jpg

Käännöstyöt mukanaan Villa matkustaa 74-vuotiaana rahtilaivalla Etelä-Amerikkaan ja takaisin. Laivakuvaus on mielenkiintoista, kukapa rahtilaivaan olisi päässyt. Mutta muuten: puuduttavaa tekstiä, vanhaksi on Kyllikki tullut, sanon minä. Vanhan ihmisen sisäänpäin kääntyneisyyttä ja itsensä toistelua. Huumorintajua Villalla ei suuremmin tunnu olevan, vaikka hän osaa välillä suhtautua itseensä kevyestikin. (Joku voi ajatella, että omenapuun eukosta voisi sanoa ihan samaa, mutta ei kai ihan vielä!)

Tai sitten en ymmärtänyt siitä mitään.

Ostin tästä muuten äänikirjaversion vanhemmilleni joululahjaksi. Ajattelin, että voivat kumpikin maata kotona tai mökillä yhdessä kuuntelemassa cd-levyltä Maija-Liisa Màrtonin kaunista ääntä. Kehuivat molemmat tykkäävänsä, mutta tiedän, etteivät ikinä sanoisi, jos eivät tykkäisi, niin että en siis tiedä, mitä ajattelivat.

***

Vetäisin vielä kahden ja puolen tunnin kauneusunet, joten nyt ei ole mitään valittamista.  Lähden ostamaan vielä yhden kukkalaatikon ja istuttamaan lisää kesäkukkia. Mukavaa kesäistä lauantaipäivää sinullekin, lukija!

***

Sopivan näköistä kukkalaatikkoa ei tällä reissulla löytynyt, mutta käytiin sen sijaan lounaalla intialaisessa ravintolassa, kasvismenu kahdelle ja inkivääriolutta: hyvää! Mies lähtee illaksi kaupungille työkavereittensa kanssa ja minä jään istuttelemaan kukkia ja lopultakin tekemään inhoamani ompeluhommat. Varalle ostin Sara-lehden ja Monsoon Wedding -leffan, jonka muistelen joskus vuokranneenikin (jos ompelua vaikka voisi vielä siirtää huomiseen iltaan).