Yksi väärä liike, ja koko kirjoitus häviää maailman tuuliin. Kai se jostakin löytyisi, jos osaisi hakea, vai löytyisikö? Väsynyt ihminen tekee outoja asioita. Että työpäivän jälkeen osaakin olla raato! Helteessä kävelyn ja bussimatkan jälkeen päivällinen puolitajuttomana ja sen jälkeen raahautumista paikasta toiseen ryhti kysymysmerkin muotoisena. Pelkkä ajatuskin kirjastossa käymisestä hylätään salamannopeasti naurettavana.
Olen siis tämän viikon töissä. Vapailla ehdin taas tyystin unohtaa, mitä se on. Tottuuhan kaikkeen, ehkä jo huomenna. Mies lähti käymään pohjoisessa , kuten aina kesäloman alkaessa. Se tarkoittaa minulle pyörällä kulkemista, toisin sanoen viiden aikaan vasta-auringossa ylämäkeen reilu puoli tuntia, helteessä, keskustan läpi. Ei nappaa, vie kyllä mehut kuivimmastakin tyypistä, mutta bussilla kestää kauemmin ja maksaa 5,40 € päivässä.
Lohdutukseksi kuva hyvästä kakusta, jonka eilen tein Pirkka-lehden ohjeen mukaan. Rapea kaurapohja oli ihana, suosittelen!
Ruma Betty odottaa, jotakin kivaa tiedossa. Vaikka täytyy sanoa, että odotin vielä enemmän tältä sarjalta, olen vähän pettynyt. Junnaa, junnaa.
