Keskipäivällä paistoi aurinko ja oli suomalaisittain sopivan lämmintä. Lähdimme miehen kanssa metsälenkille. Heti alkumatkasta oli jäätävä ihastelemaan puolukankukintoja, joita näytti olevan runsaasti.

656883.jpg

Ensin kainostellaan vähän...ja sitten vähän enemmän.

656885.jpg

Onneksi kännykkäkamera on aina mukana. Ylin puolukkakuva onnistui aika hyvin. (Omassa Samsungissani on parempi kamera kuin miehen Nokia N73:ssa, jolla tuo alin otus on kuvattu.)

Matka jatkui, ja varmuuden vuoksi piti tehdä tikusta asiaa ja puhua koko ajan. On niin hyvin mennyt citykarhutarinat veriin, ettei tosiaankaan halua omakohtaista kokemusta niistä. Tosin mies lohdutti sanomalla, että moni on ohittanut karhun tietämättään, koska se osaa piiloutua hyvin.

Matka jatkui ja poikkesimme metsäautotieltä oikaisemaan pienen kukkulan yli. Alarinnettä sauvoessa mies pysähtyi ja ihmetteli, miten kaupunkimetsässä voi olla lehmiä. Tiirailimme kumpikin kaksiteholaseillamme ja pystyimme sentään järkeilemään, ettei se lehmä voi olla, sen täytyy olla hirvi. Tai hevonen, tiellä oli aikaisemmin näkynyt paljon kavionjälkiä ja lähellä on ratsastustalli.
 
656936.jpg

Tässä se lehmä on, hirvilehmä ja lähellä siellä vierellä kuljeksi ihan pieni vasakin. Oli muuten oikeasti eka kerta, kun näin hirven luonnossa liikkuessa, siis ei auton ikkunasta. Siinä ne seisoksivat ja seurasivat, kun ihmiset hiippailivat ohi. Aikamoinen elämys nähdä hirvi läheltä; porojen kanssahan on oltu sentään yhdessä sienessäkin, kilpaa tatteja napsimassa. Niitä parveili entisellä mökillä enemmänkin.
Loppumatkan saldona oli vielä yksi orava, mutta niitä nyt on kaikkialla muutenkin.

Nyt tämä lähtee lomareissulle,
joten tapaamisiin taas viikon kuluttua, omenapuun alla, mooi!