Kuva on tien vieressä kasvavasta isosta virpiangervosta, joka kukkii kuin viimeistä päivää. Viisas kukka, kukaan ei olekaan hoitanut sitä istuttamisen jälkkeen. Pihan muut spireat leikkasin lähes henkihieveriin syksyllä, mutta näyttävät ne toipuneen kohtalaisesti. -En tainnutkaan päästä Paskaäidin päiväkirjaan niillä. Ensi kesänä saavat kyllä luvan kukkia.

Tänään selvisi, että työpaikalla oli eilisestä lähtien ollut ilmastointikone kokonaan rikki. Ei ihme, että ollaan oltu niin nuutuneita! Huonossa hapessa ja tänään ummehtunut hajukin paljasti aamulla, ettei kaikki ole kondiksessa. Pienessä huoneessani saattaa joskus olla viisikin ihmistä, joten ikkuna ja välillä ovi auki selvittiin, tuuletin pyöri täysillä, mutta puhelimessa pysähtyi välillä ajatus totaalisesti eikä kieli meinannut enää kääntyä suussa.

Aamulla olisi kovasti nukuttanut lyhyiden yöunien takia ja motivaatiota ei ollut juuri yhtään, mutta kivat ihmiset ja rento ote pelastivat. Kyllä siellä on hauskaa porukkaa töissä! Tiistainakin istuttiin parin kanssa vielä kotona lähes puoleenyöhön turisemassa.

Mies tuli takaisin äitinsä luota ja haki minut töistä -ei pyöräilyä ilta-auringossa ylämäkeen, halleluja! Kesän kunniaksi nautimme kotiin tultuamme lasilliset kylmää valkoviiniä ja kyllä maistui. Vielä huomenna kahden tunnin kokous kaupungilla ja sitten takaisin töihin vasta heinäkuussa.