...eiku takaisin taas omenapuun alle riippumattoon nokkaunille. Olipa mukava käydä poikaa katsomassa Münchenissä ja tutustua samalla vähän toiseenkin nurkkaan Etelä-Saksaa kuin aiemmin. Hyvin tuntui elämä siellä luistavan, vaikka kotiinpaluu kolmen viikon päästä siinteli silmissä jo selvästi.
Saksa onkin suomalaiselle tutunoloinen maa, varsinkin jos osaa kieltä. Ilo on aina suuri, kun huomaa ymmärtävänsä, mitä puhutaan, vaikka vastaus kangerteleekin poskessa eikä tule ulos millään. Sieltä ne sanat sitten vähitellen muistin lokeroista palaavat eikä virheistä enää välitetä.
Kirkkoja riittää, Frauenkirchen kaksoistorni on näyttävin.
Kävelykatu on kaikkialla kaupungin sielu.
Ja puistot välttämätön henkireikä. Englisher Garten on valtava puisto kaupungin keskellä.
Löwenbräun panimo tarjosi tosihyvää ruokaa juomasta puhumattakaan.
Olut on Saksassa hyvää minustakin, vaikka muuten viini-ihminen olenkin. Pidän hieman tummemmasta ja aavistuksen makeasta oluesta. Panimoita on paljon ja kävimme tietysti iltaisin syömässä monessa tunnetussa panimoravintolassa idyllisillä sisäpihoilla tai kellareissa. Vanhat talot holvikattoineen ja puupintoineen viehättivät silmää.
Neljä kokonaista päivää kiertelimme, joten mukaan mahtui mahtui Münchenin lisäksi päivä Salzburgissa Itävällan puolella ja päivä naapurikaupunki Dachaussa, joista taidan kirjoitella vielä erikseen lisää, ovat sen verran mielenkiintoisia paikkoja.
Takaisin nokosille, eihän sitä osannut metsäsuomalainen taaskaan suurkaupungin metelissä nukkua. Kotimaan hiljaisuus on ihmeellisen ihanaa jokaisen reissun jälkeen.
Kävelykatu on kaikkialla kaupungin sielu.
Ja puistot välttämätön henkireikä. Englisher Garten on valtava puisto kaupungin keskellä.
Reissussa kävellään koko päivä. Illalla tutustutaan ravintolaelämään, tai siis keskitytään syömiseen.
Löwenbräun panimo tarjosi tosihyvää ruokaa juomasta puhumattakaan.
Olut on Saksassa hyvää minustakin, vaikka muuten viini-ihminen olenkin. Pidän hieman tummemmasta ja aavistuksen makeasta oluesta. Panimoita on paljon ja kävimme tietysti iltaisin syömässä monessa tunnetussa panimoravintolassa idyllisillä sisäpihoilla tai kellareissa. Vanhat talot holvikattoineen ja puupintoineen viehättivät silmää.
Ruoka oli tuhtia ja sitä oli riittävästi! Emme tosin gurmeeta lähteneekään hakemaan.
Tuossa vasemmalla on minun tilaamani kasvislautanen.
Tuossa vasemmalla on minun tilaamani kasvislautanen.
Tämä on kaikkialla myytävä leberkäse, uunissa kypsytettyä sianlihapasteijaa, jota syödään paksuina viipaleina sämpylän välissä. Olutkolpakon koko on litra, ainakin miehille. Siinä tulee äkkiä juotua mäyräkoira ja on silti ottanut vain muutaman. Onneksi lomalla ei ole terveysterroristi mukana. Moneen kertaan tuli mieleen, että Suomessa tämä olisi kiellettyä!
Jotenkin tähän kuvaan sopii hyvin se, että aitoja baijerilaisvaatteitakin näkee vielä. Miehillä on lederhosenit, lyhyet nahkahousut ja töyhtöhattu, -lienevätkö liittyneet joihonkin kävelykadun tapahtumiin, en tiedä. Olivat niin huvittavia, että kaikki yritykseni kuvata heitä tärähtivät. Naisilla, esimerkiksi tarjoilijoilla on dirndl-tyyppinen puku päällä.
Neljä kokonaista päivää kiertelimme, joten mukaan mahtui mahtui Münchenin lisäksi päivä Salzburgissa Itävällan puolella ja päivä naapurikaupunki Dachaussa, joista taidan kirjoitella vielä erikseen lisää, ovat sen verran mielenkiintoisia paikkoja.
Takaisin nokosille, eihän sitä osannut metsäsuomalainen taaskaan suurkaupungin metelissä nukkua. Kotimaan hiljaisuus on ihmeellisen ihanaa jokaisen reissun jälkeen.
