Katsoin minäkin Euroviisut, ja olihan ainutlaatuinen tilaisuus! Olin todella ylpeä suomalaisista: hurmaavat juontajat, ihastuttava Krisse, juuri oikeanlainen Joulupukki ja koko hieno lavasysteemi. Videopostikortit oli minusta tehty lämmöllä ja huumorilla, mikä on yksi suomalaisuuden tunnusmerkkejä nykyisin (jopa tv- mainokset meillä on hauskoja). Kansanperinnettä oli sovellettu raikkaasti nykyaikaan. Onneksi ei lähdetty korostamaan liikaa teknologiaa, irvailtiin vain lämpimästi kännykänkäytöllemme.

Hanna Pakarisen kappaleen kuulin ensimmäistä kertaa, kuten muutkin kilpailukappaleet. Hannan osuus oli miellyttävän voimakas ja ylvään dramaattinen. Ei liikaa hymyilyä ja kosiskelua, siis hyvin suomalaista. Vaikka pisteitä ei tullut huimasti, luulen kappaleen jääneen monen mieleen. Suomi on toisaan hevimaa!

Ainoana kiinnostavana pidin Georgian kappaletta, se oli musiikillisesti korvaa kutittava, uutta etsivä. Ja  Ranskan hurmaavan kliseinen piisi ilahdutti! Söpöt pojat saivat huokailemaan ja muistelemaan nuoruusvuosia parhaan ystävän kanssa ranskalaispoikia  Etelä-Ranskassa jahdatessa...

Lisäys vielä: Ms Hopola muistutti vielä hienosta sirkusosuudesta Apocalyptican kanssa: ilmavaa, upeaa, kirkasta raskaan ja tyylikkään musiikin kanssa. Kyllä me suomalaiset ollaan hyviä!