Marilyn Monroe oli elokuvien ihanan naisellinen blondi ja naisellisuuden ruummiillistuma. Hänen ei tarvinnut elää vanhaksi. Ei kai ole varmaa tietoa hänen kuolintavastaan, mutta ei se itsemurha tainnut olla. Vaikka häntä ei olisikaan murhattu, tuntuu silti vaikealta kuvitella hänen vähitellen vanhenneen ja viisastuneen arvokkaasti. Jonkinlainen alkoholin ja lääkkeitten sekoitus olisi varmasti vienyt hänet hautaan ennen sitä.
Me muut naiset kuitenkin jatkamme elämäämme nuoruuden kukoistuksen jälkeenkin. Halusimmepa tai emme, amerikkalainen ikuisen nuoruuden tavoittelu on meilläkin totta ja tätä päivää. On olemassa vain malli nuoresta ja hoikasta naisesta ja se sama ahdas naismalli on tarkoitettu kaikille. Kaikki tavoittelemme sileää ihoa ja kiinteää vartaloa tiukkojen vaatteidemme alle.
Ei ole enää mallia kunnioitetusta vanhemmasta naisesta, joka pukeutuu säädyllisesti ja saa vanheta arvokkaasti. Rypyt, harmaantuva tukka, roikkuvat rinnat, jenkkakahvat ja pyöristyvä vatsa ovat hävettäviä merkkejä pahanlaatuisesta repsahtamisesta. Vain säälittävä ihminen, joka ei jaksa pitää huolta itsestään, voi näyttää aidosti vanhenemisensa. Nekin, jotka eivät kosmetiikasta perusta, tarkkailevat ainakin painoaan ja liikkuvat ahkerasti.
Toisaalta taas hoitamattomuus voi kertoa itsensä vähäisestä arvostamisesta ja suoranaisesta vihaamisestakin. Suomalaisessa kulttuurissa itsensä hoitamista ja varsinkaan kaunistamista ei ole perinteisesti arvostettu, vaan pidetty tyhjänpäiväisenä paheena ja syntinä. Siis aivan toisin kuin eteläisissä kulttuureissa, joissa naisellisuus, koristautuminen ja aistillisuus on ollut erilaisessa asemassa, myös lisäämässä naisen markkina-arvoa. Ehkä köyhyys ja ankara ilmasto ovat meillä edelleen kielteisyyden taustalla uskonnon lisäksi. Ja viimeisen vuosisadan aikana naisten itsenäistyminen ja tasa-arvo työelämässä.
Nykyisin vaatii kanttia antaa harmaiden hiusten näkyä. Ne harvat rohkeat, jotka niin tekevät, saavat selitellä asiaa. Jopa läheiset saattavat käydä kimppuun ja vaatia hiusten värjäystä entiseen tummaan takaisin. Ja kieltämättä nuoremmalta se näyttäisikin. Naisenkin harmaa voi silti näyttää hyvältä, kun se on hyvin leikattu. Mutta tuntuu, että vain mies voi harmaantua elegantisti siten, että se jopa lisää hänen markkina-arvoaan!
Jatkuva taistelu kiinteämmän ja hoikemman vartalon saamiseksi aiheuttaa paineita. Joskus mietin, että lapset saatuani ja alkuun auteltuani olen itse asiassa tehväni naisena tässä luonnon kiertokulussa täyttänyt. Naisen ei kuulukaan elää yli 35-vuotiaaksi, ruumis sen rapistumisellaan ja sairastumisillaan kertoo! Vaatisi suurta rohkeutta jättäytyä kaupungissa asuvana ja työelämässä mukanaolevana naisena luonnontilaiseksi. Maalla se voi olla luontevaakin, mutta täällä cityelämässä sitä ei hyväksytä. Siis minäkään.
Turhaa on puhua siitä, että me naiset itse olemme vastuussa tästä kaikesta. Niin tietysti olemme, mutta vielä enemmän kyseessä on ajan henki. Ja ajan henki on riippuvainen kaikesta muustakin, se muuttuu juuri sitten kun Aika on valmis siihen. Kaikki liittyy kaikkeen. Ihannoidaanhan nuoruutta nyt työelämässäkin. Saa nähdä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, kun työntekijöistä alkaa olla pulaa. Jospa sitten ikääntyvien ihmisten arvostus alkaa nousta, huomataan suuri merkityksemme kuluttajinakin ja saamme lopultakin realistisen naismallin myös nuoruutensa ohittaneille naisille.
Ei kai ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä laittamaan tukkaa ja hoitamaan kynsiä ennen kaupungille lähtöä.
