Lähdettiin eilen tohinalla miehen kanssa kaupungille katselemaan uusia kesävaatteita, kun helteitä luvattiin jo ensi viikolle. Lienen maininnut, että entiset kiristävät ikävästi ja laihtuminen tässä iässä on hi-das-ta. Kun päästiin keskustaan, en löytänyt puhelinta mistään. Kokeilin uudelleen kaikki taskut, etsin kaikista laukun lokeroista ja muistin muka ihan varmasti ottaneeni sen mukaan. Treffien sopiminen kaupungilla tuntui aivan liian työläältä ilman puhelinta, joten ajelimme takaisin sitä hakemaan. Omalla parkkipaikalla otin turvavyön irti ja löysin samalla kännykän taskusta.

Enpä saanut sanaa suustani. Tapahtuuko tätä minullekin? Ennen naureskeltiin äidille, joka puhui, mitä sattui ja törppöili muutenkin hullusti. Onneksi alkoi sentään heti naurattaa itseäkin makeasti, tämänluokan hauskuutta on ilmeisesti tiedossa jatkossakin vaan enenevässä määrin.