Kaksi viikkoa töitä takana ja kaksi viikkoa vapaata edessä. Jo aamulla heräsin pahantuulisena ja motkotin mielessäni ja ääneenkin kaikenlaisista asioista, osansa saivat niin naapurit kuin työkaveritkin. -Kuka käski lukea Kirjavaa huntua puoleenyöhön asti ja kuka käski herätä kukonlaulun aikaan jo viideltä! Ei se kukko kyllä ollut, vaan joku muu samperin piipittäjä, jolla on kova ääni viereisessä kuusessa.
Töissä sain valitettua kaiken toisille jo aamukahvilla ja päivä lähtikin siitä hyvin käyntiin. Luojan kiitos on työkavereita, joiden kanssa voi puhua kaikista asioista. Tarvittaessa voi kysyä neuvoa, pyytää lohdutusta, saada mielipiteitä ja vastakaikua, kaikenkaikkiaan peilata ajatuksiaan ja elämäänsä. Usein saan heiltä uutta perspektiiviä asiohin, jotka näen itse ahtaasti tai yksisilmäisesti. Saan huomata käytännössä sen, miten asioista puhuessaan jäsentää samalla ajatuksiaan ja ne selkiytyvät.
Tosin minulla on muutamia kestodilemmoja, joista puhun vuodesta toiseen ilman, että saan päätettyä mitään, kuten muuttaako vai eikö ja oman pihan kaipuu. Toivottavasti tänä vuonna saan tehtyä asialle jotakin.
Joka tapauksessa mikään ei aloita aamua yhtä hyvin kuin kunnon nauru yhdessä!
Eemeli osaa ottaa rennosti.Hopolan innoittamana lisään tähän vielä musiikin (joka EI ole sama kuin otsikossa) Naura ja nauti!
