Eilisten taulujen vaikutus oli niin voimakas, että rupesin miettimään visuaalisen ympäristön vaikutusta ihmiseen. Jos maalaustaide vaikuttaa suoraan alitajuntaan, niin vaikuttaako myös kodin ja työhuoneen väritys mieleen? Asuuko harmonisesti sisustetussa fengshui-kodissa myös onnellisempi ihminen kuin piittaamattomasti kalustetussa kodissa?
Tarve vaikuttaa ympäristöönsä vaihtelee ihmisillä aika paljon. Onko niin, että ne jotka ovat herkkiä esimerkiksi värien vaikutukselle itseensä, myös tekevät ympäristönsä itselleen sopivaksi? Ja ne joihin se ei vaikuta merkittävästi, eivät kiinnitä ympäristöönsä niin paljon huomiotakaan. Itse en oikein pidä kirkkaankeltaisesta. Se aiheuttaa minulle pitemmän päälle pahoinvoinnin tunnetta. Jos joutuisin elämään keltaisessa huoneessa voisin kuvitella tulevani vähitellen sairaaksi. Hiukan sama vaikutus on samean murretuilla väreillä. Sen sijaan sinisen ja punaisen raikkaanviileät sävyt saavat minut tuntemaan oloni terveeksi ja elinvoimaiseksi.
Niitä värejä on vaikka tässä Virpi Lehdon pienessä maalauksessa, jonka kuvasin eilisessä näyttelyssä.
Työpaikassani on monia hyviä puolia ja yksi niistä on viihtyisä ympäristö. Rakennus on melko uusi ja saimme aikanaan olla vaikuttamassa moniin ratkaisuihin. Sisustuksessa on käytetty rohkeasti värejä ja jokainen on voinut valita työhuoneeseensa itselleen mieluisat verhot ja sopivan väriset tuolit. Asiakkaat ja muut kävijät kiittelevät paikan viihtyisyyttä. Ympäristö vaikuttaa ihan varmasti työviihtyvyyteen ja sitä kautta toiminnan tehokkuuteen ja laatuun.
Julkisten tilojen ulkonäkö kertoo asiakkaalle arvostuksesta, kuinka tervetullut hän on. Työtoverini kertoi viime viikolla käyneensä palaverissa jossakin mielenterveystoimistossa kaupungin keskustassa. Hän kauhisteli paikan ankeutta, kaikki oli vanhaa ja rähjäistä. Voi vaan kuvitella, mikä vaikutus sillä on sisääntulevan ihmisen mieleen! No, kyllä mielenterveysasiakkaat tietävätkin, miten paljon heihin satsataan, kun niukkuutta on jaettu jo vuosia. Ja äärimmilleen venyneet työntekijät tuskin jaksavat panostaa rahan anomiseen juuri sisustukseen.
Tänne blogeihin uppoaa helposti lukemaan tuntikausiksi. Mietin sitäkin, miten paljon mieleen vaikuttaa se, jos keskittyy aina lukemaan esimerkiksi vain masentuneiden tekstejä? Kohtalotoverien tuki on varmasti korvaamatonta, mutta aiheuttaako liika muiden kurjaan oloon keskittyminen ehkä itseään vahvistavaa kierrettä. Kuten joskus, kun oikein nauttii itsesäälissä rypemisestä ja ajattelee vain kurjia puolia elämässään. Lopulta ei voi käsittää, miten on ikinä voinut ihastua tuohon pässinpökkimään tursakkeeseenkaan, jonka kanssa on naimisissa. Ja alkaa miettiä, olisiko kaikki paremmin ilman sitä. Onneksi parin päivän päästä on tuuli kääntynyt ja tursake alkaa näyttää adonikselta.
No, ei masentunut varmasti jaksakaan kiinnostua jonkun puutarha- tai kakkuhehkutuksesta. Mutta tiedän kuitenkin, että voin aika paljon vaikuttaa omaan hyvinvointiini jopa ajatuksia ohjailemalla, jos haluan.
