Omenapuun alle kantautuu täällä kaupungissakin monenmoisia linnunääniä, joita jää väkisinkin kuuntelemaan. Peipposen laulun anoppi opetti aikoinaan tunnistamaan, mutta siihen se sitten jäikin. Nautin ja ihmettelen vaan. Kotivinkki-lehdessä kolmekymppinen Roope Lipasti kirjoitti viime vuonna kolumin Vanhuus ei tule yksin, jota varsin osuvana haluan hieman siteerata:

"Ei se tule kaksin eikä kolminkaan, vaan joukolla, ja silloin sen alle voi musertua. Eräänä päivänä huomaa, että katolta putoaminen sattuu paljon enemmän kuin ennen. Eikä jaksa innostua mistään, paitsi jos siihen liittyy syömistä.
Meidän geriatrikkojen arjessa on muitakin tunnusmerkkejä. Klassisesti alkaa nauttia maisemista. Innostunut lause 'Katsokaa, lapset, kuinka hieno ruska!' saa yleensä sen verran vastakaikua, että joku oksentaa takapenkillä. Selvä merkki seniiliydestä on vanhojen puiden arvostaminen. Yhä useammin huomaa sanovansa, että onpa komea tammi...Vanhuudenhöperyys näkyy myös kiinnostuksena lintujen ääntelyä kohtaan, mutta ennen kaikkea siinä, että ajatus lomareissusta Itä-Suomeen kuulostaa kiehtovalta.

Saattohoitovalmis on siinä vaiheessa, kun aidosti kiinnostuu sukututkimuksesta, mutta siltä olen vielä säästynyt. Sen sijaan olen alkanut pitää koulun joulu- ja kevätjuhlista. Se ei keiku katu-uskottavuusbarometrin kärkisijoilla. Ajatelkaa nyt. Isoa miestä alkaa itkettää, kun kaksikymmentä kirkassilmäistä lasta laulaa varpusesta, vaikka ei edes tiedä, miltä varpunen näyttää."

545460.jpg

Allekirjoitan kaiken! Näinhän se menee sukupolvesta toiseen. Nuorena päässä liikkuvat niin kovin toisenlaiset asiat kuin vanhempien, jotka kuljettavat lapsia luonnossa ja yrittävät opettavat tunnistamaan kasveja, sieniä ja lintuja.

Liukui aikanaan itselläkin vanhempien opetukset kuin vesi hanhen selästä, vaikka kesät vietettiin mökillä. Nyt syvässä keski-iässä opetellaan Miehen kanssa tunnnistamaan edes yksi muu lintu kuin peipponen ja kirjan kanssa on opeteltu sienestämäänkin. No, kasvit sentään osaan etu- ja takaperin ainkin latinaksi, kun siihen aikoinaan tuli pari kesää käytettyä.
Eipä ole luonto kiinnostanut meidänkään hip-hop-nuorisoa, ennen kuin yllättäen armeijan jälkeen kumpikin piti parhaina kokemuksinaan koko ajalta maastokeikkoja luonnon helmassa! Ja haluavat meidän hankkivan kesämökin.