Sadepäivä. Kunnon sadepäiviä on ollut viimeisen vuoden sisällä niin vähän, että harmaata taivasta ja veden ropinaa ikkunaan tervehtii ilolla. Vieläkin tulee sateella mieleen vain mukavia ajatuksia, kuten käveleminen  koivunlehtien tuoksussa alkukesällä sateen jälkeen tai tutustuminen Tukholmaan ja Amsterdamiin kaatosateessa ensimmäisellä pitemmällä matkallani 17-vuotiaana.

Kaksi aktiivista työviikkoa on takana ja kaksi lomaviikkoa edessä. Nyt on välivaihe, jolloin aina tunnen putoavani tyhjyyteen vähäksi aikaa. Tästä selviää sentään helposti, mutta kokopäivätyöstä kesälomalle jääminen on minusta kauheaa. Kaksi ensimmäistä päivää on niin paha olo, että sitä on vaikea kestää. Sitten elämä alkaa luistaa ja ja neljännellä viikolla yleensä olen jo rento ja nukun hyvin. Töihin palattua rento hyrinä jatkuu vielä ainakin kuukauden.

Luin tällä viikolla iltalukemisina hauskaa pokkaria, Kathleen Tessaron Eleganssia. Se kertoo kolmekymppisestä Louisesta, amerikkalaistytöstä, joka on naimisissa Lontoossa. Louisen itsetunto on aikalailla nollassa ja avioliitossa on jotakin outoa. Hän löytää divarista vanhan 60-luvun tyylioppaan, jonka innottamana hän ryhtyy pikkuhiljaa uudistamaan ulkoista olemustaan. Samalla kerrotaan taustoja hänen lapsuudestaan, miehestään ja työkuvioistaan. Vähitellen Louise alkaa päästä selville itsestään ja löytää uutta suuntaa elämälleen.