Miksi juuri silloin, kun alkavan vapaaviikon kunniaksi saisi nukkua, herää vuorenvarmasti jo kuudelta? Ja kun on lukenut yhteen asti yöllä uutta kirjaa. Aikoinaan pienten lasten äitinä olisi antanut mitä vaan saadakseen nukkua pitempään aamuisin. Nyt kun saisi, ei enää huvita. Tiedän muutamia muitakin juttuja, joissa on käynyt samoin. Tämä on kai sitten sitä, että elämässä ei voi saada kaikkea: on joko kova onni tai kova epäonni.
No, yhdeksän jälkeen istuin jo tukevasti talvivarastosta kaivetun mustan hameverkoilla varustetun mummopyöräni selässä matkalla kaupunkiin. Kyllä oli polleata ajella pystyasennossa, kunnon kypärällä varustettuna, reppu etukorissa. Melkein moikkasin vastaantulijoita, sehän olisi kruunannut aamuni kahleista irtipäässeenä keski-ikäisen tätinä!
(Entinen maastopyörä oli sitten vihoviimeinen kapistus minulle, ajoasennosta tuli kipeäksi kaikki paikat ja sitä piti myös huoltaa lähes yhtä kalliisti kuin autoa.)
Kävin tapaamassa työfysioterapeuttia. Oli antoisa ja hyödyllinen käynti, ensimmäinen laatuaan ja tunnin mittainen. Sain häneltä hyvää palautetta ja uusia vinkkejä, suunnittelimme myös kuntoremonttiloman anomista syksyksi. Kaikki tuo on minulle tarpeen. Liikunta on jotenkin parin vuoden aikana vähentynyt selvästi ja kuitenkin tarvitsisin sitä. En vaan saa repäistyä itseäni liikkeelle muualle kuin sauvakävelylle. Jumppapallon hankin jo aiemmin ja sain nyt uusia liikkeitä siihenkin.
Olen kauhean iloinen, kun olen oppinut hakemaan apua itselleni. Että kaikesta ei tarvitsekaan selvitä yksin. Ihmissuhdetyötä tekevänä tarvitsen itsekin hoitoa. Nythän on Suomeenkin rantautunut käsite Spa-kylpylä kuin vastauksena keski-ikäisten toiveisiin. Niitä on täälläkin ja kovasti houkuttelevalta tuntuu.
Jotenkin on alkanut tuntua valoisammalta koko elämä. Ehkä tämä stressitaakka on todellakin helpottamassa nyt kun olen saanut enemmän aikaa itselleni. Voi auttaa myös verenpainelääkityksen muutokset ja estrogeeniannoksen lisääminen entiselleen. Ja aurinkoiset ilmat. Sama se, aurinkoista on ja kesä on tulossa!
-kesää odotellessa-
Sisävesilaivan kannelta kuvasin viime kesänä pikkumökkejä Päijänteen rannalla. Onkohan tässä lähisukulaiset iloisesti rinnakkain loman vietossa vai kyräilevät naapurit viileissä väleissä?
