Nyt näyttää taas olevan tähdet siinä asennossa, että monella on hyvä olo, niin myös täällä omenapuun alla. Sain töissä teetettyä osan hommistani kiireavuksi palkatulla opiskelijalla, vaikken suinkaan ollut kiireinen. Onneksi tämä tieto ei mene teitä kauemmaksi, onhan se noloa tunnustaa, että yrittää tehdä mahdollisimman vähän ja pienellä teholla. Mutta voin selittää tätä vähän sillä, että ennen pyrin toimissani maksimoituun tehokkuuteen, ja mihin se johti: maksimaalisen hankalaan verenpainetautiin ja lopulta uupumukseen.

Päiväni oli siis leppoisa ja vähätehoinen, mikä oli tavoitteenakin. Siinä mielentilassa oli sitten helppoa mm. käydä tunnin mielenkiintoinen keskustelu vaativan asiakasperheen kanssa. Se oli oikeasti tuloksellista työtä, jos mikä, tosin ei millään tavalla mitattavissa.

Illalla en ehtinyt ulos, kun piti katsoa Kotikatu. Että pitää edelleen olla koukussa siihen, vaikka Karin on niin raivostuttava eukko, että tekee joka torstai mieli lopettaa. Karin muistuttaa hiukan äitiäni nuorempana ka ehkä se on syynä voimakkaaseen reaktiooni Karinin ivaan ja  vihanpurkauksiin. No, nyt ehkä Tuijasta ja Roopesta saadaan syksyksi uusi symppispari sarjaan, muita ei oikein ole.