Työviikko on takana ja siitä selvittiin. Tällä kertaa olikin helppo viikko, eikä seuraavakaan näytä pahalta. Perjantaina on aina töissä oma kiva fiiliksensä, kaikilla on jo aamusta lähtien toinen jalka valmiina oven raossa. Ihan konkreettisestikin osa on kokouksissa tai ylityövapailla ja kaikki kynnelle kykenevät ottavat kertyneitä ylitunteja ja työajanlyhennyksiä pois ja lähtevät aikaisin. Leppoisan perjantaiasenteen soisi yleistyvän hiukan muihinkin päiviin, ehkä jaksaisimme paremmin. Ainakin tällaiset tunnolliset suorittajat, joita alallani on paljon.

Istuin iltapäivällä kokouksessa ja taistelin unta vastaan samalla tavalla kuin viimeksi joskus kouluaikoina lounaan jälkeen. Olisin tarvinnut tikut silmiin, en voinut edes kohdistaa harittavaa katsettani mihinkään ja tarkistin vähän väliä kellosta, olinko oikeasti nukahtanut. Hiukan hävetti, mutta tuskin se ketään muuta  häiritsi. Syyllinen oli tietysti verenpainelääkkeitten muutos, lisäsin aamulääkettä ja tipahti paine varmasti liian alas. Pysyin onneksi hereillä vielä puoli tuntia kotiin kävellessä; onneksi ei vielä niin pitkällä olla, että kuukahtaisi matkalle.

Taas on unelmaviikonloppu edessä, siis ei mitään suunnitelmia. Voi tätä keski-ikäisen elämää.

Pieni  näyte ihanasta musiikista, jota olen paljon kuunnellut viime aikoina ja heti päälle progepläjäys iltapiristykseksi.  Yöpalaksi tarvitaan sitten jotakin softia, softia...Hyvää ötyä!