Menin tänään vaihteeksi töihin: kaksi viikkoa töitä ja sitten taas kaksi vapaata. Reilua...joskus elämä on. Viikkorytmi on vain sekaisin, kun aloitettiin suoraan tiistaista, joka on minusta päivä vailla identiteettiä, väritön välipäivä.

Päivän työsuunnitelmaa vilkaistessa alkoi naurattaa: kaikki kuusi nimeä olivat kotoisin Välimeren eteläpuolelta! Sattumaahan tämä on, umpisuomalaisessa kaupungissamme, jossa ei ikinä ole tarvinnut osata edes ruotsia.  Yleensä joka päivä tapaan ainakin yhden jossain muualla kuin Suomessa syntyneen henkilön, mutta tämä oli jo keskittymä. Tulkkia onneksi tarvittiin vain yhden perheen kanssa, sen verran haastavaa ja hidasta tulkin kanssa keskusteleminen on.

Ei siis ollutkaan mikään väritön välipäivä vaan haastava ja hauska päivä. Kiireetönkin, kävin välillä mm. auttamassa työtoveria hommassa, jota en ollenkaan enää osaa tehdä. Mukavaa vaihtelua sekin vanhalle konkarille.

Päätän jo laskea aidan niin matalalle, että saan loppuviikosta yhtä kiireettömän.