Juuri kun olin aloittamassa minun mielestäni suomalaisten suurimmasta ilosta ja ihmeestä eli vuodenaikojen jatkuvasta vaihtelusta, alkoikin Uutisvuoto. Ja tätä ei voi jättää näkemättä: Tervo ja Taberman samalla puolella!
* * *
Noniin, sai taas nauraa vedet silmissä ja lopuksi tirauttaa liikutuksen kyyneleen kahden miehen herkistyessä halaamaan. Oikeastaan en ole pitkään aikaan enää seurannut Uutisvuotoa, kuullut sen vain toiseen huoneeseen miehen hohotellessa ruudun äärellä. Minusta se on toistanut itseään, ja vaikka Tervo onkin ylivertaisen hauska, hän on joskus ärsyttävän ylimielinen (vai ylivertainen?).
* * *
Se on muuten myös yksi ilon aihe, että nykyisin suomalaiset miehetkin halaavat ystäviään, ja isät poikiaan. Pieni toive olisi: vaimoa saisi halata vielä paljon enemmän, kiitos!
Halaamisesta aasinsilta poskisuukkoihin. Tapasin eilen ystävän, jonka pojan perhe asuu Ranskassa. Harjoittelimme porukalla antamaan tullessa kolme poskisuudelmaa ja lähtiessä neljä. Se oli aika kivaa! Näinhän saisimme joka aamu töissä kulutettua ensimmäisen puoli tuntia tervehtiessämme työtovereita poskisuudelmin ja istumalla sitten kahville turisemaan päällimmäiset asiat.
Näin olen ajatellut maanantain töissä alkavan. Ja neljältä sama uudelleen.
- Paikollanne, valmiina, hep!
