Yli kuukauden loman jälkeen oli ihan kiva palata töihin. Ei kiirettä, kaikki sujui mukavasti. Ehdin asiakastyön lisäksi hoidella jopa sähköposteja. Oli erityisen kiva nähdä taas työkavereita. Ensi viikon jälkeen on taas viikko vapaata.
Paineet pomppasivat takaisin ylös ja perjantai-iltanakin sydän tykyttää lyhyestä työrupeamasta ja päiväunista huolimatta. Hoito ei tehoa. Tuntuu että mieli ja ruumis kulkevat eri tahtiin. Kumpi ei ymmärrä toista? Mitä minulta jää tajuamatta?
Tämä hieman ankeatunnelmainen kuva kuvastakoon pettymystäni omiin reaktioihini.
