Kävin tänään hieronnassa. Paikka on keskellä kaupunkia, mutta silti hiljainen ja tilava kellaritila. Pienoissuihkulähde solisee, himmeä valaistus, kynttilät ja hillitty japanilainen musiikki vievät ajatukset suoraan alfa-aalloille. Puolentoista tunnin käsittely päättyy niskan ja kasvojen hierontaan eukalyptuksentuoksuisella öljyllä.
Hoitaja on opiskellut myös luontaishoitoja ja yhdistänyt niitä perinteiseen hierontaan, siksi tämä paikka on suosikkini. Uusi aika ilman muuta kuukauden päähän!

Pidän myös shiatsu-hieronnasta. Siinä maataan lattialla futonilla kevyet vaatteet päällä ja hoitaja käsittelee painelemalla ja hieromalla päästä varpaisiin kehon eri vyöhykeratoja. Hoitaja käyttää omaa vartaloaan hyväkseen painamalla kyynärpäillä tai kävelemällä paljailla jaloillaan asiakkaan paljaitten jalkapojien päällä (taivaallisen ihanaa!). Rentotuminen on täydellistä tuon käsittelyn jälkeen.

Viime kevään kävin modernissa vyöhyketerapiassa. Olin saanut outoa urtikariamaista ihottumaa vartalolleni, joka stressin pahentuessa vaan paheni. Jotenkin vain tiesin, mikä auttaa. Valitsin diplomivyöhyketerapeutin luontaishoitolassa, joka antaa modernia vyöhyketerapiaa. Siinä huolellisen alkukartoituksen jälkeen käsitellään ylläkuvatunlaisessa ympäristössä pehmeästi jalkateriä, käsiä ja korvalehtiä. Tiesin odottaa oireitten pahenemista seuraavana päivänä, mutta silti se yllätti: olin kauttaaltaan ihottuman peitossa. Se kuitenkin hävisi iltaan mennessä. Kävin sitten kerran kuussa hoidossa ja menen edelleenkin, jos ihottuma yllättää.

Rosen-terapiasta kuulin viitisen vuotta sitten ja tiesin heti, että se on minua varten. Tilaisuus tuli, kun sairastuin kaksi vuotta sitten työuupumukseen ja masennukseen. Lääkehoidon lisäksi aloitin rosen-hoidot ja ne todellakin sopivat tällaiselle voimakkaasti psykofyysiselle ihmiselle. Terapeutti on ihminen, jonka lähestymistapaa ja ammattitaitoa olen oppinut kunnioittamaan.

Rosenissa lähestytään lihaksia ja hengitystä kevyesti painellen ja etsien lihasjännityksiä. Vähitellen siinä tulee tietoiseksi  tunteista, joita lihasjännityksiin liittyy. Ja tunteista, joiden suojaksi on alunperin kehittänyt tämän jännityksen. Tällä tavalla oppii vähitellen uusia asioita itsestään, muistaa asioita ja tunnelmia varhaisesta lapsuudesta. Rosen-terapiassa käyn edelleen kerran kuussa itsetuntemuksen tueksi. Minulle se vastaa psykoterapiaa.

Aion vielä kokeilla akupuntiota, homeopatiaa ja reikihoitoa. Olen saanut perinteisen länsimaisen koulutuksen, mutta siinä ei ole mitään ristiriitaa täydentävien hoitojen kanssa.  Niissä autetaan kehoa ja mieltä parantamaan itse itsensä. Kun hoidon seurauksena ajattelee myönteisesti itsestään, tekee ehkä vaistomaisesti pieniä valintoja, jotka ovat hyväksi. Toivoisin pystyväni itse samanlaiseen kokonaisvaltaiseen hoitoon.

Sama se mikä auttaa, jos lopputulos on hyvä.