Autossa pohjoiseen ajellessa ja musiikkia kuulokkeilla kuunnellessa pääsin taas kosketuksiin rosenterapiasta tuttujen mielikuvieni kanssa. Tunsin olevani hyvässä turvassa mieheni kanssa autossa. Mielessäni olin taas syntymäkotini pihalla seisoksimassa yksin 2-4 -vuotiaana, vaari ehkä vahtimassa minua portailla, istumassa omaan maailmaansa vajonneena.

Ensimmäistä kertaa TUNSIN jotakin. Tunsin pienen lapsen hädän, yksinäisyyden, KAUHUN. Kuin olisin paennut pihalle jotakin. Kävelin sitten portista sisään aikuisena itsenäni, nostin lapsen syliin ja puhelin sille rauhoittavasti. Lapsen asemassa tunsin paiskautuvani turvalliseen syliin kuin märkä rätti, kauhuissani ja hajalla, mitään ymmärtämättä. Näin pitkälle en ollut ennen päässyt.

Tulin ajatelleeksi, että normaalioloissa paha olo voi päästä pintaan vain yksin ollessa. Arkielämää toisen seurassa eletään eri tasolla eikä siinä ole tilaa omille  tuntemuksille  –tai minä en pääse niihin käsiksi. Ne tulevat vasta pitkään yksin ollessa, ehkä musiikin, kirjan tai elokuvan esille vetämänä.

Uusi havaintoni oli, että syvemmät, tosi pahat tuntemukset taas tulevat esiin vain muitten seurassa ollessa. Mistä seuraa, ettei niitä voi päästää kovin pintaan, jos ei halua herättää huomiota. Ja tähän tarvitaan terapiaa. Tämän tajusin vasta nyt.

Nyt alan uskoa, että ihmisen mieli ja ruumis ovat todella viisaita. ne etenevät hitaasti ikiaikaisessa viisaudessaan ja paljastavat asian kerrallaan käsiteltäväksi.

Näin seuraavana yönä unta:

Olin laivalla, valtavalla huvijahdilla. Noin 1½ - 2–vuotias lapsi juoksenteli yksin kannella alastomana. Lapsi käveli laivan reunalle ja oli astumassa mitään ymmärtämättömänä laidan yli. Kaappasin hänet viime hetkellä kiinni ja painoin syliini. Lämmitin häntä siinä ja etsin jotain vaatetta suojaamaan häntä. Vauva tarrasi luottavaisesti kiinni kuin apina.

Menimme yhdessä kannella korokkeella olevan hytin ovelle etsimään vauvan äitiä. Äiti oli sisällä, mutta täysin omissa maailmoissaan eikä yhtään lapsesta kiinnostunut.

Vene on kuvattu Kellon Kiviniemessä eikä tietysti liity uneeni muuten kuin olemalla vene / laiva. Välinpitämättömyyden tunnelma puhuttelee silti minua tässä. Hyytää oikein.