Meikäläisen ruumis on varmasti jossain toisessa ulottuvuudessa tavannut Willendorfin Venuksen, ihastunut ikihyviksi ja yrittää nyt epätoivoisesti näyttää idoliltaan. Sille ei tunnu voivan mitään!  Se elää ihan omaa elämäänsä ja tekee vaikka minkälaisia hämäystemppuja saadakseen minut syömään koko vähän väliä. Kotona sitä on vaikeampi vastustaa, mutta onneksi pääsee välillä töihin jääkaappia karkuun.

Siinä se idoli nyt on.

Löysin kuvan Hanhensulan mielenkiintoisilta Dionysoksen kevät -sivuilta.

Lyön vetoa, että jokainen nainen inhoaa tuota jumalaista vartaloa yhtä paljon. Ainakin jokainen lihavan äidin tytär, joka jo äidinmaidossaan on imenyt inhon vartaloaan kohtaan.

Ja vaikka olisi kuinka hyvällä itsetunnolla varustettu feministi, joutuu ostamaan vaatteet samoista kaupoista kuin hoikka nuorisokin. Kivoissa vaatteissa on ihan varmasti muita pienemmät koot, vai miten muuten L-kokoinen pusero voi näyttää lastenvaatteelta?

Mutta hei, Willendorfin Venuksen ei tarvinnut harrastaa liikuntaa, mutta tämän pitäisi. Huomasin juuri, että ennen kuin aloin harrastaa Blogistania, minulla oli tapana mennä joka ilta töitten jälkeen sauvakävelylle. Nyt olen kyhjöttänyt jo tunnin tässä...tsau!