Meitä hyvämuotoisia on nykyisin yli puolet kansasta, vaihtelevien lehtitietojen mukaan lähes kaikki vauvasta vaariin, paitsi julkkikset. Ja se kaikki johtuu siitä, ettei osaa pitää itseään kurissa.
Brittiläinen keittiöikoni Nigella Lawson puolestaan ei näytä edes yrittävän! Nainen tekee ruokaa mielellään, ottaa eväät taksimatkoillekin, käy aina öisin jääkaapilla ja NAUTTII ruoasta. Kovia kokenut rouva näyttää upealta. Ja miten sattuukaan, että kaikki ylimääräiset kilot on sijoiteltu herkullisen marilynmaisesti oikeisiin paikkoihin ja niiden yläpuolella keikkuu kreikkalaisen jumalattaren ilakoivat kasvot.
Meikäläisen oman naaman alapuolella on ihan samanlaiset muodot, plus ehkä muutama sentti joka suuntaan lisää. Miksi niitä on niin saamarin vaikea hyväksyä? Vaikka olisi kuinka feministi, on silti iskenyt johonkin alitajuntaansa kuvan OIKEASTA naisesta, jolla on nuoren naisen vartalo. Ja sehän ei tunnetusti säily (joskus se oli mullakin ja paino alkoi vitosella!).
Elämä olisi armollisempaa, jos hyväksyisimme itsemme ja toisemme sellaisenaan. Vasta syvässä keski-iässä olen muutenkin alkanut oikeasti arvostaa kaikenlaisia perinaisellisia ominaisuuksiani, kuten kukkien ihailua ja itkemistä tai pysähtymistä pienten ihmeiden äärelle.
Voisinko ottaa oppia Nigellasta ja olla joskus onnellinen pullean naisellisesta
ruumiistanikin? Ainakin se on elossa ja terve, ennen kuin toisin todistetaan.
