Kristina kirjoitti blogissaan torstaina: "Vanhenemisessa on se hyvä puoli, ettei tarvitse enää olla niin originelli ja ainutlaatuinen."

Tiina Pystynen sanoi saman joskus jotenkin näin: "Ehkä minun on opittava elämään sen tosiasian kanssa, että en ole loistava."

NÄIN ON. Nyt ei ole tarpeen pitää yllä mainettaan intellektuellina, vaan voi rauhassa lukea viihdekirjoja, jos mieli tekee. Voi myöntää, että Reijo Taipaleen joku tango kuulostaa jopa hyvältä tai että Gentle Giant ei tosiaankaan enää sytytä. Voi yhä enemmän tehdä, mitä haluaa.

Aika usein täällä syvässä keski-iässä havahtuu kysymään itseltään, kuka oikein on ja mitä täällä tekee. Nyt saa vähäksi aikaa riittää, riittää että minä olen minä. Ja salainen aseeni on vain tämä  hyvinvarustettu meikkipussi.