Työpäivä pitkästä aikaa ja mukavasti sujui. Aamukahvin vakiokeittäjä olikin kaupungilla kokouksessa heti aamusta, joten jouduimme aloittamaan suoraan työnteon naama hiukan  pettymyksestä venähtäneenä. Mutta kolme poskisuudelmaa annoimme kuin annoimmekin kokeilumielessä. No, voi olla että palaamme huomenissa normaalikäytäntöön; ei meistä tule ranskalaisia tekemälläkään järkevissä terveyskengissämme ja käytännöllisen mukavissa vaatteissamme.

Kaikki tietävät, mitä huonoja puolia töissäkäymisessä on. Mutta siellä on myös ihanaa, kiihottavaa, innostavaa: tapaa mielenkiintoisia ihmisiä, kuulee jännittäviä tarinoita, joutuu hieromaan aivonystyröitään tosissaan keksiäkseen, mistä jossakin on kysymys tai miten voi auttaa. Saa käyttää kaikkia tietojaan ja taitojaan ja halutessaan pääsee opettelemaan uusia. Saa kokeilla erilaisia tapoja käsitellä jotakin asiaa, pohtia menetelmiään työtovereiden kanssa ja kehittää niitä vähitellen paremmaksi.

Näin siis ensimmäisen päivän jälkeen. Kauanko kestää?