Perjantai oli yhtä juhlaa, kun sain siskon tänne. Voi jutella vapaasti koko ajan! On ihanaa viettää aikaa siskojen kanssa, on niin helppo olla. Käydä lenkillä, lähteä kaupungille, soppailla, käydä syömässä, tavata ihmisiä kahvilassa, nähdä vanhojen päivän onnellisia juhlijoita. Olla mukana arkipäivän voimakkaassa sykkeessä ja elämän loppumattomassa virrassa. (Vrt. kotona sohvalla katsomassa 105. kertaa Ylpeyttä ja ennakkoluuloa...)

Vaikka nautinkin yksinolosta, tulee kuitenkin oltua hirveän paljon vain itsekseen omien ajatustensa kanssa. Nyt kun vapaa-aikaa on. Miehen kanssa puhuminen on toisaankin erilaista kuin naisen kanssa. Häneltä ei saa kuulla vastavuoroisia kokemuksia tai terävää kommentointia. Hän ei kuormitu työstään tai lapsuutensa tapahtumista -vaikka aihetta olisi. Tai sitten ei vaan osaa käsitellä asioita.

Kummallista, miten kaikki  läheiset ja tärkeät ihmiset ovat niin kaukana. Vain yksi ystävä asuu naapurissa ja hänkin on enimmäkseen illat töissä. Muut asuvat kaukana ja kaikki ovat varsin kuormittuneita omistakin asioistaan, joten kaikki varovat rasittamasta toisiaan. Jopa läheisimpien työkavereitten kanssa toistemme auttaminen on jäänyt minimiin, kun emme  enää jaksa ja ehdi.

Mutta hei, tästä lauantaista tulee kiva päivä!