Kenelle on ylipäätään tarpeellista lukea koko ajan, kuunnella musiikkia, katsoa elokuvia, nauttia kuvista, tanssin katsomisesta?

Se ei ole pelkkää itsensä viihdyttämistä, sen ei tarvitse olla pakoa arjesta tai omasta elämästä, koska se rikastaa onnellistakin elämää. Tarvitsin sitä myös silloin, kun elämä oli täyttä ja lapset pieniä: viimeisellä äitiyslomallani luin valtavasti uutta kotimaista ja käännöskirjallisuuttaja, kun oli aikaa.
On kyse siitäkin, mistä on oppinut hakemaan mielihyvää, vanhempien esimerkkiä seuraten.

Luulen, että itse tarvitsen niitä juuri tunteiden kokemiseen ja omien tunteiden ja ajatusten avaamiseen. Ja siksi, että tunne-elämässäni on jotakin vikaa, minulla ei ole suoraa ja luontevaa yhteyttä omiin tunteisiini. Välillä kadotan ne kokonaan ja muutun kiveksi. Silloin mikään ei tunnu miltään, varsinkaan kotona. Sitten jonkin taide-elämyksen avulla, tavallisimmin musiikin kautta aukeaa pieni aukko kiveen ja siitä versoo ehkä taas jotakin.