Miksihän uloslähteminen on niin hemmetin vaikeaa!? Joka aamu. Joka toinen aamu annan helpostikin periksi, mutta joka toinen aamu tuntuu, että on sittenkin lähdettävä ja tehtävä kohtuullinen lenkki ja rasitettava ruumista. Ja ruumis suorastaan huutaa rasitusta ja jumppaa ja kaikkea kivaa –uimista, kuntosalia, kuminauhajumppaa, pilatesta, venyttelyä…
Upea olo, upea ilma! Reilu kymmenen astetta pakkasta, aurinko paistaa, vain pieni viima jostakin. Sauvakävelylenkki tuntui ihanalta. Sen päälle suihku, kaikki naamiot vuorotellen kasvoille ja hyvää ruokaa. Päivä, jolloin voi tehdä kaikkea hyvää itselle.
Oli hyödyllistä hakea apua. Kun puhuin asioistani ensin työterveyslääkärille ja sitten rosenterapeutille, sain ensin massiivisen päänsäryn, mutta sen jälkeen tulikin vähitellen puhdistunut olo. Palikat alkoivat loksahdella omaan järjestykseensä. Töissäkäynti eilen painoi ja ahdisti, kauppareissu sen jälkeen oli suorastaan rasittava. Onneksi nuoriso oli mukana auttamassa.
Oikeasti rupesin tänään miettimään, onko mulla masennusta lainkaan. Onko vain kyllästymistä tämänhetkiseen itseeni ja rohkeuden puutteeseen. Rohkeutta ja potkua muuttua, uskaltaa, vaihtaa asuntoa pienemmäksi, vaihtaa työpaikkaa, hakeutua mielenkiintoisiin harrastuksiin, kuntosalille yksin jne. Ärtymystä omaan saamattomuuteen ja velttouteen vai sittenkin todellista uupumista ja sairautta?
Jos työ on liian kuormittavaa ja terveys ei kestä sitä, pitää äänestää jaloillaan ja lähteä. Kuulostaa helpolta. Miten se tehdään?
Kuinka nyt voi luopua rahasta ja elintasosta, tulevasta eläkkeestä, tilavasta asunnosta, uusista houkuttelevista astioista, pikku reissuista, uusista vaatteista?
Niin kauan kun on terve ja onnellinen, näillä asioilla ON merkitystä, muuten ei tietysti yhtään, minäkin sen tiedän. Ja nyt puhutaan vaan kuukausipalkasta alle keskiarvon.
Meillä on kumma tapa täällä Suomessa ajatella asioista yksisilmäisesti, olet joko hyvä tai paha. Jos pidät ulkoisesta koreudesta, olet tyhjäpäinen hepsankeikka. Jos olet älykäs ja syvällinen ajattelija, sinun täytyy näyttää siltä. Vaikka oikeasti kaikista ihmisistä löytyy kaikki puolet, kuten sisareni on opettanut.
Ikkunan edessä istuu pihlajanoksalla pulleita tilhiä, talven ensimmäisiä!
Talvi on helmikuussa kauneimmillaan. Illalla joku järjesti valtavan ilotulituksen vain sadan metrin päässä. Että voi nauttia suunnattomasti!
Muuten ilta meni vaihteeksi yksin kotona. Selasin ennen roskiinviemistä parin vuoden takaiset ruoka- ym. lehdet ja otin kiinnostavimmat ohjeet talteen. Loppuilta sujui koneen ääressä musiikkia etsiessä.
PÄÄNSÄRKYPÄIVÄ, EI ULKOILUA
En selaillut allakkaa, vaan lähetin kaksi ystävänpäivänkorttia tiistaiksi, vaikka päivä on vasta tänään keskiviikkona.. No harm done, mutta harmittaa sittenkin. No, lohdutukseksi ostin Sokokselta sadalla eurolla kosmetiikkaa, kun sain 20 % alennusta..
Miksi joka toinen päivä näyttää olevan hyvä ja joka toinen ei? Ulkoilu ainakin tekee hyvää ja siihen ei aina jaksa pakottautua. Kävin illalla ostamassa Citymarketista ison jumppapallon ja tutustuin siihen tv:n äärellä.
