Kiva lauantaipäivä takana. Koko iltapäivä miehen ja siskon kanssa kaupungilla ostoksilla, syömässä ja sukulaisten luona kahvilla. Illalla piipahdus naapurissa viinilasillisella ja  kuulumisia vaihtamassa. Nuorisoa ilmoittautui vielä kotiin iltaa viettämään, mikä on aina mukavaa.

Meikäläisellä ruumis alkaa heti ilmoitella, että kohta keittää yli. Hiukan huippaa, sydän tahtoo tulla rinnasta ulos, betasalpaajasta huolimatta. Verenpainetaso pysyy puolen tunnin makaamisenkin jälkeen yhtä korkeana kuin pahimmillaan töissä ollessa. Kahvia on mennyt tavalliset kolme kuppia ja viiniä yksi lasillinen, ei paha. Lomallakin olen ollut jo kaksi viikkoa.

Stressi on kummallista. Olen viidentoista vuoden ajan yrittänyt opetella sen hallintaa verenpainetaudin takia. Se kuitenkin näyttää hallitsevan minua, ainakin kerran vuodessa ja pahimmin yleensä lokakuussa, jolloin työssä on kiirettä. Nyt on ollut jo kolmatta  kuukautta hankalaa. Kotoa ei kyllä paineita tule: mies tekee ison osan kotitöistä ja hänen kanssaan elämä on muutenkin mukavaa.

Ehkä tähän liittyy muutakin huonoa oloa, sekä henkistä että ruumiillista. Olen mm. vähentänyt hiukan estrogeenia. Ehkä stressiä ei voi hallita?