Johtuukohan vaihtelu estrogeenista, jota olen vähentänyt ottamalla joka toinen päivä 1 ja joka toinen 2 mg? Ei se voi siitä johtua, koska olen pari päivää syönyt vain yhtä tablettia ja sen seurauksena herännyt niska märkänä öisin. Sen vielä kestää.
Aloitin estrogeenin jo 46-vuotiaana, kun vaihdoin puolen tunnin välein yöllä peiton pois ja peiton päälle.
Siitä on ollut suuri apu elämänlaadun kohottajana: sen myötä yöunet paranivat, nivelkivut loppuivat, mieliala ja aktiivisuustaso nousivat. Rintojen kipeytyminen loppui, limakalvot paranivat; kohdun ja munasarjojen poisto pian sen jälkeen lopettivat kaikki vatsakivut.
Ilman estrogeenia olisin varmasti ollut ennen pitkää pelkkä ihmisraunio. Olenkin aina ajatellut, että naisia ei ole tarkoitettukaan elämään yli hedelmällisen iän. Tästä aiheesta voi tietysti keskustella ainoastaan omasta näkökulmastaan, niin erilaisia eri ihmisten kokemat oireet tuntuvat olevan ja hoidon tarvekin vaihtelee kovasti. Ystävieni oireet ovat alkaneet 5-10 vuotta vanhempina ja olleet hyvin lieviä. Oma äitinikin selvisi pelkän keltarauhashormonin turvin. Minä ja keltarauhashormoni taas emme ole koskaan tulleet toimeen keskenämme!
Viiden vuoden käytön jälkeen pitäisi kuulemma lopettaa. En ole vielä valmis kokeilemaan raunioitumisen astetta, katsotaan nyt voiko edes vähentää...
Ja nyt ulos, pakkanen on vähän laskenut ja aurinko paistaa. On pakko, on on!
