Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus
Voi ystävät, lukekaa! Ihana kirja, vaihteeksi taas kunnon tarina. Vangitsee lempeästi erikoisella tunnelmallaan, joka muistuttaa monia klassikkoja, kuten Brontën Humisevaa harjua, Kotiopettajattaren romaania, Dickensin Koleaa taloa. Joka niistä pitää, ihastuu varmasti tähänkin. Lukukokemuksena niin voimakas, että aloin itkeä kuin lapsi, kun se loppui.
Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotoisin
- Enpä ole pitkään aikaan nauranut yhtä paljon jonkun kirjan äärellä. Näkökulma on nuoren päähenkilön älykäs ja viiltävän tarkkasilmäinen, kieli on terävää nuorten arkikieltä. Suomennos on aivan verraton!
Iranilaissyntyinen Bahar on muuttanut perheensä mukana Malmöhön jo lapsena. Kirjallisuudentutkija ja -kustantajaisä hoitaa pizzeriaa, ydinfyysikkoäiti lapsia päiväkodissa. Bahar ja pikkuveli eivät juuri perusta juuristaan, joita vanhemmat yrittävät heille tuputtaa. Nuoret haluavat vain elää tavallista ruotsalaisnuoren elämäänsä, mutta yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä millään suunnalla ja aina ne ovat yhtä ärsyttäviä. Kuten silloin, kun Bahar itsenäistymispuuskassaan päättää alkaa käyttää huivia ja saa vanhempansa tolaltaan.
Iranilaissyntyinen Bahar on muuttanut perheensä mukana Malmöhön jo lapsena. Kirjallisuudentutkija ja -kustantajaisä hoitaa pizzeriaa, ydinfyysikkoäiti lapsia päiväkodissa. Bahar ja pikkuveli eivät juuri perusta juuristaan, joita vanhemmat yrittävät heille tuputtaa. Nuoret haluavat vain elää tavallista ruotsalaisnuoren elämäänsä, mutta yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä millään suunnalla ja aina ne ovat yhtä ärsyttäviä. Kuten silloin, kun Bahar itsenäistymispuuskassaan päättää alkaa käyttää huivia ja saa vanhempansa tolaltaan.
Marsha Mehran: Lumoavien mausteiden kahvila
- Kolme nuorta sisarusta pakenee Iranista muistaakseni Irlantiin ja perustaa pikkukaupunkiin kahvilan. Lämminhenkinen ja viehättävästi kerrottu tarina on karheankaunis kuvaus maahanmuuttajien vaikeuksista pienissä ympyröissä. Jos ei Iranin ikivanha kulttuuriperinne ennen kiinnostanut, niin ainakin tämän kirjan jälkeen. (Pidän kovasti iranilaisista ja heidän kulttuuristaan. Olen saanut työssäni tavata aika paljon eri maahanmuuttajaryhmiä ja iranilaiset kiinnostavat eniten.)
Namu, Yang Erche: Namu -tyttö äitien maasta
Ihana löytö! Kertoo tositarinaa nyt jo keski-ikäisen naisen lapsuudesta Kiinassa Tiibetin rajalla. Mosu-kansaan kuuluva Namu asuu äitinsä talossa matriarkaalisessa yhteisössä. Miehet tulevat ja menevät kauppamatkoillaan, isyys ei ole tärkeää, vaan äitiys. Lahjakas tyttö haluaa kuitenkin eteenpäin elämässään.
Perun kaikki puheeni siitä, etten tykkää Hannu Väisäsen kirjoista. Vaikka Vanikanpalat ei minuun mitenkään suurempaa vaikutusta tehnyt edes vanhana oululaisena, niin Toiset kengät kolahtaa sitäkin enemmän! En ole vielä puolessa välissäkään, mutta nautin joka hetkestä. Kieli on elävää ja värikästä, suorastaan herkullista, ja huumori kuplii hiljaa pinnan alla. Väisänen kertoo noin 12-vuotiaasta Anterosta, joka äidin kuoltua asuu uudessa omakotitalossa isän, siskon ja kolmen veljensä kanssa.
Ana Veloso: Kun kahvi kukkii
Tämän sain ystävältäni kerran luettavaksi ja ihastuin ikihyviksi.
Kirja kertoo kahdesta älykkäästä, eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvasta ihmisestä Brasiliassa. Vitória on maa-aateliin kuuluvan kahviparonin tytär ja León taistelee orjien vapauttamisen puolesta. Tämä tosipohjainen rakkaustarina sijoittuu 1880-luvun poliittisen murroksen aikaan Brasiliassa ja vie täysin mukanaan maanosansa parhaiden kirjojen tapaan.
Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Mariam on köydän ja katkeran äidin avioton tytär, Laila on sivistyneen perheen rakastettu lapsi. Heidät kummatkin naitetaan kohtalon oikusta karkealle suutari Rashidille. Elämä Afganistanissa viimeisten vuosikymmenten aikana on ollut vaikeaa ja sitä se on kirjassakin. Jotenkin tämä onnistuu nousemaan kaiken sen yläpuolelle ja voittamaan lukijan puolelleen. Kirja on ollut suurmenestys maailmalla enkä ihmettele yhtään. Ei mikään tavanomainen kertomus.
