 |
|
Kirjoittaja
Kuvaus Omenapuun alla torkkuu nautiskelija, joka etsii tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä.  |
15.05.2008 - 22:11
   Kirjoitin jo yhdet tekstit, mutta julkaisuvaiheessa kaikki hävisi taivaan tuuliin. Onneksi Vuodatus edelleen toimii, joten lähetän kuvat uudelleen jonnekin. 14.05.2008 - 21:55
    13.05.2008 - 20:15
Minun taitaa olla parasta jatkossa viitata kasvikunnan tuotteisiin yleisemmällä tasolla, kuten 'puu', 'pensas', 'kukka' tai 'vihannes'. Tästä linkistä nimittäin näkyy varmuudella, miltä näyttää oikea lehmuksenkukka ja tästä vaahterankukka. Siitä näkee myös, että minä en erota puita lehdettöminä toisistaan. Lepis, joka näyttää tietävän huomattavasti enemmän asiasta, kertoi lisää tuntomerkkejä kommenttilootassa. Miten kadunvarsi keskustassa voi olla täynnä vaahteroita? Ja eikö puhutakin lehmuksenvihreästä? Olen aina ajatellut sen tarkoittavan lehmuksenkukkaa. Ja miten pihassamme kasvava iso vaahtera kukkii nytkin niin kellertävänmitättömän näköisenä, etten ole kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota?  Puu kukkii 12.05.2008 - 21:05
 Helmililjan kunniaksi laitoin otsikoksi Helmeilevää maanantaita, katsotaan parantaako se oloa yhtään Maanantai oli taas pitkä päivä, paljon pitempi kuin muut. Töitten jälkeen lähdettiin porukalla ostamaan koirulle uutta sänkyä, se kun on kuulemma alkanut nukkua omassa petissään eikä enää isäntäväkensä peiton alla. Sitten oli tietysti hankittava vielä viikon ruokatarvikkeet ja nämä kaikki suhattiin eri puolille kaupunkia. Päivällinen syötiin trendikkäästi puoli kahdeksalta, mutta sen jälkeen väsymyskin oli kasvanut jo kohtuuttomaksi. Sen huomaa siitä, että uppoaa tänne Blogistaniin eikä pääse millään pois. Apua, tulkaa hakemaan, viekää väkisin suihkuun ja peitelkää nukkumaan! 12.05.2008 - 16:40
 Kävelin tänä aamuna taas osan matkasta töihin ja tulin katsoneeksi tarkemmin yhden pihan lehmuksia. Huomasinkin oksien pukkaavan vaahteran lehtiä. Oikaisen nyt siis ohimennen aikaisemman mokani: ylemmässä kuvassa on siis kukkiva lehmus ja tässä alemmassa kuvassa on vaahterankukka. Melkein varma olen.  Iines J mainitsi jotakin vaikeudesta erottaa nuo ja siitä jäi epäilys kalvamaan mieleeni, että enhän minäkään muista, millainen vaahterankukka on, vaikka pihallamme on iso vaahtera. Nytpä sitten erotan, kiitos Iines! 11.05.2008 - 17:44
 Aamulla heräsin aikaisin. Uusi vedenturkoosi trikoopyjama ilahdutti kesäisellä värillään. Puin sen päälle vanhan turkoosin satiiniaamutakin ja lähdin hakemaan lehteä. Kahdeksalta oli vielä miellyttävän viileää, vaikka aurinko paistoi ja linnut liversivät. Laitoin uuniin Pirkan italialaistyyppisiä painavia pakastesämpylöitä -aivan sairaan hyviä- ja jäin odottamaan, että mies tulee joka-aamuiseen tapaansa tarjoilemaan kahvia. Täydellinen aamu! Päätimme lähteä kiipeämään Laajavuoren päälle. Ensimmäinen kerta talven jälkeen tuntuu yleensä raskaalta, mutta nyt oli vesipullo mukana ja pienen hengähdystauon jälkeen kiipeäminen aurinkorinnettä ylös sujuikin helposti. Sauvoista oli paljon apua.  'Voi kun täältä on tonttimaa kokonaan lopussa! Ei tänne mahdu, kaupunki on niin ahtaasti rakennettu.' Kirkkopuistosta on Laajavuoreen nelisen kilometriä. Kun huipulla kääntää selkänsä kaupungille, näkee vain silmänkantamattomiin metsää. Mutta se onkin maalaiskuntaa. Onneksi kunnat liittyvät lopultakin yhteen monenkymmenen vuoden jahkaamisen jälkeen ensi vuoden alussa, lopultakin. Vai missä muualla on vahvasti itsenäisenä pysyvän maalaiskunnan kunnantalo, verotoimisto, kirkko ja hautausmaa naapurikaupungin keskustassa?  Aika hyvin yksi pieni kaupunki maastoutuu puiden ja harjun taakse. Mutta kolme tärkeintä järveä näkyvät: Tuomiojärvi ja Jyväsjärvi sekä viimeisenä vielä Päijänne. Pienten koivunlehtien vaaleaa vihreyttä vasten havupuut erottuvat hyvin tummina tähän aikaan keväästä. Kerrankin oli sunnuntailenkin jälkeen aikaa rauhassa hengähtää ilman minkäänlaista paineta. Kahden aikaan tupsahti paikalle iloinen sakki, pojat avovaimojensa kanssa sekä tietysti suosikkikoira. Toivat mukanaan ison kimpun punaisia ruusuja ja gerberoita suklaan kera ja alkoivat valmistella ateriaa. Joimme maljat jokaisen omalle äidille. Ruokana oli Enchiladas eli hyvinmaustetulla jauheliha-kasvis-papu -seoksella täytettyjä tortilloja, jotka oli ladottu uunivuokaan ja peitetty vielä chilisellä tomaattikastikkeella ja juustoraasteella ja työnnetty hetkeksi uuniin. Vihreän salaatin kanssa nautittuna kaikki olivat sitä mieltä, että ruoka oli napakymppi! Jälkiruokana kokki tarjoili kahta Ben &Jerry's jäätelöä, joita nyt saa täältäkin. Bohemian Raspberry ja New York Super Fudge Chunk -nam!   Vasen kuva lainattu Simply Recipes -sivulta, oikea valmistajan sivuilta. Mukavaa äitienpäivän iltaa teille kaikille! Aion parkkeerata seuraavaksi itseni sohvalle seuraamaan miljoonan muun kanssa tanssikisan finaalia. 10.05.2008 - 20:21
 Siihen nähden, että olen istunut tämän ikkunan edessä tietokoneen äärellä aktiivisesti nyt puolitoista vuotta ja sitä ennenkin vuosia vähän vähemmän aktiivisesti, on tosi iso asia, että sain nyt ensimmäisen kerran kuvattua tuon epelin.  Tässä ympärillä pyörii aina kaksi oravaa, tai mistä minä tiedän montako niitä on, mutta vain kaksi tai joskus kolme näkyy kerrallaan. Talven ajan juuri tämän ikkunan edessä on kiipeillyt yksi pieni kurre, joka varmaankin on tämä ystävä. Omasta mielestäni aika onnistuneita kuvia ovat nämä. 10.05.2008 - 11:13
 Tässä kun iloisesti kotona polkkaan, on silmieni edessä pari kuusta ja rivi pihlajia. Usein näkee oravan oksalla. Siinä vaiheessa, kun liikahdan hakemaan kameraa, otus jo häippäsee paikalta. No tänään sitä puhutteli joku etiäinen ja se hyytyi pitkäksi aikaa tuijottamaan kuusenoksalla kaukaisuuteen. Kovin hyvään lopputulokseen ei taidoillani eikä kamerallani ylletty, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin edes näin pitkälle.  Siitä oli hyvä hypätä eteenpäin ja jatkaa matkaa. 09.05.2008 - 21:01
 Vapaa vesi näyttää jotenkin herkulliselta toukokuussa. Lämpimänä iltana pilvet heijastuvat veden pinnasta ja hentoinen tuulenvire tai kauan sitten ohi ajanut vene saa ajoittain pinnan elämään. Eilisiltainen lenkki vaihteeksi tämän järven rannoilla sujui hitaasti, kun nousimme suoraan ruokapöydästä. Mutta ehtipähän kaivella kameraa esille ja napsia vähän kuvia. Jopa istahtaa välillä penkille ihailemaan kevätiltaa.  Naapurin kanssa juteltiin, että me suomalaiset kaipaamme ajoittain yksinoloa ja viihdymme hyvin yksin ja hiljaisuudessa -ainakin aikansa. Siihen olemme täällä kasvaneet. Samoin kaipaamme varmaan kaikki vettä. Mieli lepää veden pintaa katsellessa, oli se sitten meri, joki tai järvi, tai vaikka loriseva puro. Vesi on meille mielen lepoa ja siihenkin olemme tottuneet.  Hyvää viikonloppua! 08.05.2008 - 22:11
 Näitten valokuvien kanssa tulee vielä hulluksi! Kun lähtee vasta seitsemältä iltalenkille ja tulee napsineeksi aika paljon kuvia kävellessään kauniissa illassa järveä ympäri, menee loppuillasta kevyesti kaksi tuntia huomaamatta koneella kuvia käsitellessä. Samalla lukee muutaman blogin ja sittenhän kello onkin jo yli kymmenen ja keski-ikäisten nukkumaanmenoaika. Ehkä yhdeltätoista voi ehtiä sänkyyn. Ja niin jää tämäkin yö liian lyhyeksi, kuten kaikki muutkin yöt tällä viikolla.  Mutta olipahan edes lämmintä! 07.05.2008 - 19:21
 Tämä nupulla oleva lehmuksenkukka tuli ikuistettua viime keväänä kännykkäkameralla työpaikan pihassa. Ihana sadepäivä! Nyt illalla on oikein kesäistä, vaihtelevaa sadetta. Ja mikäpä tässä on sisällä istuessa, ei varsinaisesti tee mieli lähteä ulos vapaaehtoisesti kastumaan. Iltapäivä kului mielenkiintoisessa koulutuksessa. Koska söin päivällä ulkona, mies oli varannut itselleen illaksi harvinaista herkkua, nakkeja ja ranskalaisia. Niitä meillä on aina miesväki syönyt, kun terveysterroristi ei ole näkemässä. Mutta hyvältä maistuivat jämäranskalaiset kotiintultua minunkin suussani, ihanan suolaisilta ja rapeilta! Ilta on kulunut blogislistan parissa. Paljon siellä onkin muuttunut, ei vielä tiedä mihin suuntaan. Ihmettelin sijoitusta 229 luetuimmat listalla, en taida sentään ihan sinne asti yltää. Ehkä kaikki tiedot eivät ihan vielä pidä paikkaansa.  Mukavaa loppuviikkoa! 06.05.2008 - 21:11
 Parhaita työpäiviä ovat ne, jolloin ei mennä varsinaiselle työpaikalle ollenkaan. Kävin tänään aamulla työkokouksessa, jonka antiin olin tyytyväinen. Kävelin sieltä kotiin syömään ja fillaroin iltapäiväksi toiselle puolelle kaupunkia tekemään vuoroni vähän erilaisissa tehtävissä. Päivä oli kylmä ja kaunis, erinomainen sää ulkoiluun työaikana. Kotona lusikoitiin päivän päätteeksi miehen kanssa valmista tomaatti-mascarponekeittoa ja nukahdettiin kumpikin tunniksi syvään uneen. Sen jälkeen tuntui, kuin olisin käynyt toisella planeetalla! Onneksi kaupat ovat pitkään auki ja viikon ruokaostoksille ehtii illallakin. Taas kerran ihmettelin, miten ennen muinoin selvisin, kun kauppa meni viideltä kiinni? Kun aloittelin nykyisissä töissäni, pääsin lähtemään neljältä ja kävelin puoli tuntia päiväkodille lapsia hakemaan. Kävimme yhdessä lähikaupassa joka päivä ja vedin vielä ostokset ja lapset pulkalla, rattailla tai pyörällä kotiin. Alussa ei ollut edes autoa ja mies kävi kimppakyydeillä töissä. Sellaista jaksaa vain nuorena, vaikka kyllä kolmikymppisellekin teki tiukkaa.  Nämä aurinkoiset kukat kuvasin sunnuntaina kävellessäni kaupungista kotiin. Ankealla tyhjällä kadunpätkällä loisti värikäs kukkapenkki talon kivijalkaa vasten. 05.05.2008 - 18:03
Upean lämmin viikonloppu muuttui kamalan kylmäksi maanantaiksi ja sadetta vihmovaksi tuuleksi. Lämpötila putosi lähes 20 astetta. Yhden neitokaisen näin aamupäivällä vielä hihattomassa paidassa liikkeellä ja alkoi palella heti hänenkin puolestaan. Bussia iltapäivällä odotellessa kaipasin jo hanskoja.  Lehmukset kukkivat niin valtavalla volyymilla ja riemulla, ettei niitä voi olla kuvaamatta. Väri jaksaa ihastuttaa keväästä toiseen. Pääsiäisen aikoihin alkaa tehdä mieli tätä omenan tai limetin vihreää, sitä täytyy saada kotiin jossakin muodossa heti talven alkaessa hellittää. Yksi onnistunut lähikuva on vielä täällä.  Nämä ovat ensimmäiset itse täältä löytämäni valkovuokot (onhan ne niitä?). Muutaman ystävän kukkapenkeissä olen niitä kyllä nähnyt, mutta ei luonnossa. Auton ikkunasta on valkovuokkometsää alkanut aikaisemmin näkyä vasta Jämsän korkeudella, tämä on siis oma epätieteellinen havaintoni. 04.05.2008 - 19:04
 Tuomiojärvellä pesii joka kesä yksi joutsenpari. Kävelimme järven ohi päivällä ja herrasväki sattui lipumaan kerrankin melko lähellä rantaa. Siellä oli yksi jos toinenkin kameraansa virittelemässä, joten päättivät antaa pienen näytöksen.      Mentiin! 04.05.2008 - 10:30
 Yksi Keski-Suomeen muuttamisen iloista aikoinaan oli se, että täällä oli korkeuseroja. Joka puolella on mäkiä ja harjuja, joille voi kiivetä katsomaan maisemia. Jostakin syystä korkealta katselu on syvästi tyydyttävää. Kuusamon mökiltä lähdettiin aikoinaan muutaman kerran lasten ja isovanhempien kanssa kiipeämään Iivaaralle ja tunne siellä huipulla oli sanoinkuvaamattoman hyvä. Kuin olisi ensimmäinen ihminen hiljaisessa maailmassa, aika pysähtyneenä. Nämä kuvat ovat eiliseltä iltakävelyltä Muurameharjulla. Harjun päällä on polku, joka jatkuu ties kuinka pitkälle, mies arveli siitä pääsevän Tampereelle. Puolen tunnin kävelyn jälkeen käännyimme varmuuden vuoksi takaisin. (Yksi kuva vielä täällä.)  Harjun toisella puolella näkyy yläkuvassa Muuratjärvi ja alakuvassa siintää puiden välistä Päijänne. Jos järviä on täälläkin joka puolella, niin ihaninta minusta on silti katsella vesistöjä Puijon tornista tai Näsinneulasta. Sitä tilaisuutta en jätä koskaan käyttämättä. 03.05.2008 - 10:09
  Hoidan kynnet kerran viikossa. Niin kauan kuin muistan, olen käyttänyt läpikuultavaa lakkaa, joka pitää kädet huolitellun näköisenä töissä. Kynnet kasvavat kesällä vähän pidemmiksi, mutta talvella lohkeilevat, joten pidän ne lyhyinä. Geelikynnet eivät kiinnosta. Toissa viikon pienessä ylellisyydessä, käsihoidossa, sain vinkin käyttää Trindin kynnenkirkastajaa (Nail Brightener). Se on väriltään lievästi violettiin vivahtavaa ja saa kynnet näyttämään uudella tavalla hyviltä, raikkaan elinvoimaisilta. Kaksi kerrosta pitää kädet siistin näköisenä monta päivää, päällyslakan kanssa kestää viikon.  02.05.2008 - 19:43
 Kävin tänään yhden päivän töissä loman jälkeen sopivasti ennen viikonloppua. Eipä ollut tungosta teillä ennen kahdeksaa, vain muutama harva oli eksynyt kesäpäivänä työmatkalle. Olinkin ihan puusta pudonnut alkuunsa, onneksi työkaveri oli järjestänyt minulle pehmeän laskun ja sain rauhassa tuijotella sähköposteja ja yrittää tehdä niille jotakin. Sijainen puolestaan oli tehnyt asiakastyöt alta pois, joten saatoin keskittyä paperitöihin. Ei kiirettä, ei stressiä, ihanaa! Löysin vasta muistaakseni Monkeyfoodista (en löytänyt tosin enää) hyvän tai itse asiassa loistavan salaatinkastikkeen. Alunperin ohje on joka tapauksessa Maku-lehdestä, siis tästä. Annos on iso, kahdelle riitti meillä tästä määrästä kolmeen salaattiin. 2 l erikoissalaatteja revittynä, kuten mitsunaa ja tatsoita (TAI mitä tahansa vihreää) Kastike 1/2 dl unikonsiemeniä 1 muna keitettynä 1 dl sipulinvarsia paloiteltuna 3/4 dl öljyä 1 valkosipulinkynsi paloiteltuna 2 rkl sitruunamehua 2 rkl punaviinietikkaa 1 rkl hunajaa 2 tl sinappia (esim. dijon) 1/2 tl suolaa 1/4 tl mustapippuria Paahda unikonsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne tuoksuvat. Siirrä siemenet syrjään odottamaan. Keitä muna kovaksi (8 minuuttia) ja jäähdytä. Mittaa kaikki kastikkeen aineet unikonsiemeniä lukuun ottamatta kapeaan kulhoon ja soseuta sauvasoseuttajalla tasaiseksi. Sekoita lopuksi joukkoon siemenet. Kumoa salaatti kulhoon ja kaada päälle kastiketta. Nostele salaattia, jotta kastike leviää tasaisesti. Kastike on aika ruokaisa, joten tämä kävisi hyvin pääruokasalaatistakin sopivasti höystettynä. Tänä iltana söimme sitä savulohen kanssa. Mainiota perjantai-iltaa ja viikonloppua! 01.05.2008 - 19:51
 Kuvista näkyy, mitä omenapuun alla on puuhailtu vappuna. Pikkuvieras haettiin hyvissä ajoin, kun nuori isäntäväki lähti vapunviettoon. Mikäpä meitä olisi voinut enemmän miellyttää! Lämpimässä illassa veimme neidin ensimmäistä kertaa kunnon lenkille tutustumaan metsään. Itse miehen kanssa puuskutimme pienissäkin ylämäissä ja lohduttelimme itseämme, että alku on joka vuosi yhtä vaikeaa. Vähitellen taas tottuu mäkiseen maastoon. Sen päälle saattoikin palkita itsensä äyriäisnuudeleilla ja muutamalla lasillisella kuivaa Vouvray'ta.  Vappupäivän aurinkoisella lenkillä metsässä ja lammen rannalla Silkkiturkki juoksenteli onnellisena, haisteli ja säntäili. Metsä oli jo aika kuivaa ja latupohjia pitkin pääsi hyvin kävelemään. Jäiden sekaan veteen koira olisi mennyt ilman muuta, jos vaan olisi päästetty.  Sisälläkin on ollut ihmeellisen lämmintä ja kosteaa. Yöllä pieni koira on kuin lämpöpatteri nukkuessaan vieressä peiton alla. Se vaihtaa paikkaa usein ja haittaa kyllä nukkumista, kun siihen ei ole tottunut.  Välillä täytyi koiramaisesti pistää jarrut pohjaan. Taskua kaivelemalla päästiin taas eteenpäin.  Ihmekö tuo, että ihastellaan! 30.04.2008 - 10:21
 Yhdeksän ja puolen tunnin yöunen vahvistamana uskalsin kaivaa puntarin esiin kylpyhuoneen kaapin alta. Pyyhittyäni pölyt siitä testasin lukemat: täsmälleen sama tulos kuin edellisessä punnituksessa viime syyskuussa ja koko viime vuoden muutenkin. Juuri se lukema, mihin painoni nousi yhdeksän kiloa syksyllä 2005. Mutta olo on huonompi, vaikka rasva-arvoissa ei vikaa olekaan. Huh, luulin painoa olevan paljon enemmän. Varmasti kilo-kaksi on kuitenkin lähtenyt viime viikosta. Vaatteissa tuntuu ja peilissä näkyy, etten ole käynyt enää jumpassa pariin vuoteen, ja kaikki tietää, miltä sellainen kudos näyttää. Kymmenen kilon pudotus virkistäisi ja helpottaisi paljon liikkumista, toiset kymmenen olisi jo kadehdittavan upeaa, mutta veikkaan että nahka roikkuisi. Utopiaa, utopiaa. Naapurihuoneen työkaverini on kuitenkin tehnyt sen, hitaasti omin avuin pudotellut painoaan ainakin viisitoista kiloa. Hän käy joka aamu puntarissa. Tarkka kirjuri kun olen, katsoin kylpuhuoneen laatikkokirjanpidostani, että viime keväänä laihdutin ja kävin joka aamu puntarilla. Paino putosi tammikuun aikana kaksi kiloa, helmikuussa vielä puoli kiloa ja huhtikuussa taas kilon. Elokuuhun mennessä kaikki oli tullut takaisin. Kuntoremontissa oli kivaa ja rakastin kaikkea liikuntaa, mutta ei siitä muuta hyötyä ollut. Tätä taistelua ei voi voittaa! P.S. Aamupäivän aikana olen päivittänyt kaksi blogia. Se on kivaa ja antaa hyvän tunteen itselle: olen tuottanut jotakin. Ennen tätä harrastusta olisin ilman muuta lähtenyt aamulla reippaalle sauvakävelylenkille. Miten on, vaihtaisinko blogiharrastukseen viiteen kiloon poispalanutta rasvaa? Vaihtaisitko sinä? 29.04.2008 - 18:42
 Kun alkaa rajoittaa ruokamääriään, menee pari ensimmäistä päivää yleensä loistavasti. VLC-pussit ovat ylättävän täyttäviä. Ei ole yhtään nälkä, voi jopa muka unohtaa syödä, mitä ei normaalielämässä muuten tapahdu. Huomaa, että elämä sujuu hyvin ilman ruokaakin. Ei tosin pitkään, pian tarvitaan jotain muutakin kuin lasi vettä. Mutta maha ei kurni. Näin meni viime viikko. Ja sitten alkaa tehdä mieli kaikenalaista pientä hyvää päivän laskettujen kaloreitten lisäksi. Syödään loput kaksi muffinssia pakkasesta kahvin kanssa. Pakastimeen unohtunut jäätelölitra katoaa vähin erin parempiin suihin. Onko vielä jotain jossakin...?  Lasken, että VLC-pussidieetti on sittenkin 900 kcal/pv. Ei ole mitään mieltä ostaa niitä apteekista, miksi en siis laskisi määrää oikeassa ruoassa? Kaurapuuro, lasi rasvatonta maitoa ja omena aamulla vastaa pussipirtelön kahtasataa kaloria. Lounaaksi tarkoitettu suklaapatukka sisältää 280 kcal! Aikuinen syö mieluummin vaikka kananmunan reissumiehenpuolikkaitten kanssa, porkkanan ja maitoa. Päivällisen pussipastan tekee yhtä hyvin itse, mutta ongelmaksi tulee kyllä määrä, söisin kuitenkin kaksi kertaa enemmän. Turvallisempi valinta on mikrossa tehty uuniperuna, wokkivihanneksia tonnikalan kanssa, ruisleipä ja maito. Illalla saa syödä vielä hedelmän. Se oli tämänpäiväinen ruokailuni. Plus siis se jäätelö ;~} No, kaupungilla kuljeskelu ja koiran lenkittäminen tiesi kolme ja puoli tuntia kävelyä, kului siinä ainakin muutama lusikallinen. |
yöpöydän houkutukset
Kuustonen-Heinimäki: Q -lauluntekijän tarina Stefan Einhorn: Ihmisen tehtävä Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin Torgrim Eggen: Sisustaja Anna Starmer: Sisustajan väriopas |
