Jos kirjoitan, että viikonloppuni on sujunut perinteisin menoin, jokainen ikätoveri tietää, mitä se pitää sisällään. Leppoisaa yhdessäoloa miehen kanssa, ulkoilua,  torikahvia, savukaloja ja puolukoita. Siivousta, punaviiniä, musiikkia, ruoanlaittoa, nuorisoa. Tänä pyhänä ei vain ollut koiraa hoidettavana. Jännä tunne:  päivällä metsään päin askeltaessa tuntui, että jotakin puuttui.

Näin Prinsessakeittiössä niin houkuttelevan Ruispuolukkapiirakan, että tehtävähän se oli. Varmuuden vuoksi tein sen lauantaina jääkaappiin odottamaan. Pakasteruistaikinaa ei ihan  heti tulisi mieleen laittaa makeaan leivonnaiseen, mutta tähän se antoi pikanttia särmää ja oli jotenkin niin härmäläistä ja todella hyvää. Sitä paitsi ihanasti käsiteltävää ja leikkautuvaa! Runsas täyte ei ollut lainkaan makeaa, vaan puolukkaisen raikasta. Iso kakku se on!