Edes metsä ei näytä pelottavalta. Kunnon hanki oikeaa nuoskalunta pehmentää äänet, tuotaas  tutun talven tuoksun ja toistaa kotoisasti katuvalojen uudet lämpimänväriset valot.

Miinus pari astetta on parasta talvea! Tiesinhän, että helmikuussa se tulee, niin tuli viime vuonnakin. Joku on tässä riemuinnut lumessa, en minä, vaikka mieli teki.

Töissä  tein hommani rauhalliseen tahtiin, sellaiseen kuin olisi aina tarkoituskin. Saatoin keskittyä kuuntelemaan ja ajattelemaan kunnolla. Tunsin voivani antaa asiakkaille jotakin: kiireetöntä aikaa. Se on ihana tunne, sillä vaikka käsitellään vaikeitakin asioita, molemminpuolinen kunnioitus ja asioitten käsittely rauhallisesti, avoimesti ja selkokielellä vievät pitkälle.

Ei se silti estänyt minua nukahtamasta taas heti päivällisen jälkeen sohvalle, vaikka tarkoitus oli tehdä jotain ihan muuta. Ja taas on ilta. Huomisillan olen vaihteeksi kissanristiäisissä, joten meemien miettiminen jääkin viikonloppuun.

Kuvat otin eilen illalla, laskiaistiistaina, kävelysauvaan nojaten kännykkäkameralla. Ei huonoja, vaikka itse sanokin. Aika tarkkoja kännykäksi käsivaralla.