On vaan niin pimeää. Sade on kodikasta, johan pari poutapäivää sai miettimään, mikä on vialla. On hyvä kuulla sateen pieksävän ikkunoita, kun tietää, että ei ole pakko lähteä mihinkään. Silloin kun ikä alkoi vielä kakkosella, piti lähteä yönselkään sateessa kuin sateessa taivaltamaan töihin. Ristin vieläkin käteni kyynärpäitä myöten, kun se aika elämästä on ohi.

Sadekeliin sopivasti olen lojunut illan sohvalla television ääressä. Pirkka-lehti on retkottanut kädessä, kudin toisessa, kun olen antanut pään tyhjentyä ja vain ollut.